Lunta, lunta, lunta.....

Orhan Pamuk: Lumi. Tammen keltainen kirjasto. 2005.

Orhan Pamuk on turkkilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2006. Jo vuonna 2004 New York Times julisti Lumen yhdeksi vuoden tärkeimmistä kirjoista.

Lumi ei ole helppo kirja, kuten eivät ole muutkaan Pamukin kirjat. Mutta Lumi on upea kirja, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen! Niinpä siihen kannattaa tarttua, keskittyä ja lukea intensiivisesti. Kirjasta saa paljon.

Päähenkilönä Lumessa on runoilija nimeltä Ka. Ka on paennut sotilasvallankumousta Turkista Saksaan 1980. Kahdentoista vuoden kuluttua hän palaa kotimaahansa toimittajan ominaisuudessa tekemään juttua Koillis-Turkissa sijaitsevan Karsin kaupungin vaaleista sekä alueen nuorten naisten itsemurha-aallosta. Lumisade katkaisee yhteydet ulos kaupungista ja sotilaat tekevät verisen vallankaappauksen. Ka tapaa nuoruudenrakkautensa ja ajautuu hänen kanssaan suhteeseen. Juonenkäänteet ovat moninaisia, yllättäviä.

Lumi on tunnelmaltaan erikoinen, tiheä. Kuten kirjan nimikin kertoo, yhtenä keskeisenä elementtinä kirjassa on lumi, jota sataa, sataa ja sataa. Lumi tuo aavemaisen ja unenomaisen tunnelman romaaniin. Klassinen romaanirakenne rakentuu useiden lainausten, viitausten ja intertekstuaalisen kudelman ympärille. Romaanissa on paljon henkilöitä, paljon näkökulmia, paljon erilaisia aatteita. Se auttaa ymmärtämään islamistien, separatistien ja useiden muiden ajatusmallien tarkoituksen. Samalla se auttaa ymmärtämään, miksei esim. keskeistä kurdikysymystä niin vain ratkaistakaan. Tai miksi toiset haluavat liberaalin demokratian, toiset puoltavat islamistista valtiota. Jokaisella on mielipiteensä ja se on yhtä väärä tai oikea kuin toisenkin. Yhtä totuutta ei ole, joten sovun syntyminen on mahdototnta.

Lumen juonenkäänteet ovat salapoliisiromaanimaisia. Näkökulmien vaihdokset tulevat yllättäen ja ratkaisut ovat toisinaan erittäin yllättäviä. Asioita tarkastellaan useasta eri näkökulmasta, monen henkilön kautta. Esimerkiksi pedagogisen instituutin rehtorin murha kuvataan aluksi taustatapahtumana päähenkilöiden kahvilatapaamiselle, sitten kuunnellaan rehtorin elämän viimeiset hetket tarkemmin kasettinauhurista. Sanomalehtikirjoitusten "lainaaminen", aikatasojen muutokset ja sisäiset tarinat ovat myös tyypillistä Pamukia. Esimerkiksi pienilevikkisen Rajakaupunginuutisten uutisjutut etukäteen kirjoittavan päätoimittajan tekstit ovat keskeisessä asemassa kirjassa. Edellispäivänä tehdyt uutiset muutuvat todeksi ilmestyessään.
Lumi on herättänyt vihaa Turkissa. Politiikkaa on toki aiemminkin ollut Pamukin kirjoissa, mutta ei ehkä näin keskeisesti ja kantaaottavasti. Kirjojen päähenkilöt ja tärkeimmät sivuhahmot ovat monesti olleet vasemmistolaisia toimittaja-kirjailijoita tai ovat olleet äärivasemmistolaisessa toiminnassa mukana menneisyydessään. Pamukin ihmiskuva on lämpimän intellektuellinen. Ihmiset ovat älyllisesti suuntautuneita, pyrkivät sivistämään itseään, lukevat lehtiä, kirjoittelevat runoja ja proosaa sekä harrastavat teatteria. Toisaalta löytyy kapeakatseisia fundamentalisteja, jotka purkavat ahdistustaan murhaamalla väärässäolijoita.

Itä-länsi -asetelma on myös romaanin keskeisiä teemoja. Turkki on täynnä idän ja lännen vastakkainasettelua. Poliittinen kiihkoilu on johtanut kansanmurhiin, jotka ovat hurjuudessaan vertaansa vailla. Ataturkin hallinto herättää voimakkaita mielipiteitä. Osa ihmisistä ei hyväksu koko miestä eikä hänen aikaansa, osa palvoo häntä miltei pyhänä suurmiehenä.

Eurooppa on aina näyttäytynyt sivistyneenä paratiisina huonossa itsetunnossa rypeville kansoille. Ja turkkilaisetn huonoa itsetuntoa Lumessa parjataan oikein olan takaa. Yksinäisyys, eristäytyminen, syrjäytyminen ja keskinäiset kiistat ovat toisaalta huvittavia, toisaalta surullisen traagisia. Länsi ei ollutkaan aivan sitä mitä odotettiin.

Lumi on nerokas ja järkyttävä kirja. Se on julmankaunista luettavaa. Siinä on runsaasti viittauksia myös Pamukin aiempaan tuotantoon, joten jos on tutustunut Pamukin muihin teoksiin, romaanista löytää vielä uusia tasoja. kertojan vaihteleva rooli teoksessa on mielenkiintoinen ratkaisu.  Romaanin loppupuoli sai minut hieman tuskastumaan kun henkilöt kävivät välillä uuvuttavan pitkiä poliittisia keskusteluja, jotka kestivät ja kestivät, alkoivat alusta vain päätyäkseen - ei mihinkään. Uskon että tälläkin on merkityksensä, keskustelua keskustelun perään käydään ympäri maailman yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta kun on tarpeeksi paljon eri kulttuureita, kansoja ja yksilöitä, lopputulos on usein - ei mikään.

Matka itseen

Mercier Pascal: Yöjuna Lissaboniin, Tammi 2010



"Jos on niin, että taidamme elää vain pienen osan siitä, mitä meissä piilee – mitä tapahtuu jäljelle jäävälle osalle?”


Sveitsiläinen klassisten kielten opettaja Raimund Gregorius tulee estäneeksi naista hyppäämästä sillalta. Tämä sattuma johdattaa Gregoriuksen portugalilaisen kirjailijan ja lääkärin Amadeu de Pradon maailmaan – ja muuttaa hänen elämänsä. Gregorius jättää taakseen tavanomaisen arkensa ja yllättyneet kollegansa ja lähtee junamatkalle kohti Lissabonia, kiehtovaa, kaunista Portugalin pääkaupunkia. Gregoriusta ajaa pakonomainen halu saada tietää lisää arvoituksellisesta kirjailijasta Amadeu Pradosta ja hänen elämänfilosofiastaan.

Lissabonissa Gregorius etsii käsiinsä kirjailijan tunteneita ihmisiä, ja tutustuu samalla diktatuurin ikeen alla eläneeseen maahan. Monien ihmisten toisistaan poikkeavat käsitykset kirjailijasta muodostuvat käänteentekeväksi Gregoriukselle itselleen. Matka on klassinen metafora muutokselle ja myös tässä romaanissa konkreettinen matka Portugaliin vaertautuu Gregoriuksen matkaksi omaan itseensä ja identitettiinsä.

Yöjuna Lissaboniin on jännittävä ja kiehtova retki ihmisen sielunmaisemaan. Se on psykologinen jännityskertomus kirjallisuuden ja historian maailmasta ja monisyinen kuva siitä, miten ihminen rakentaa identiteettinsä. Sattuma, kohtalo, voi muuttaa yhdessä hetkessä kaiken.

"Miksi me säälimme ihmisiä, jotka eivät pääse matkoille? Siksi että he eivät pysty avartumaan sisäisestikään, koska eivät voi levittyä ulkoisesti, he eivät voi monistua, ja niin heiltä puuttuu mahdollisuus tehdä laajoja retkiä omaan itseensä ja päästä selville, kuka tai mitä muuta heistä olisi voinut tulla.”

Pascal Mercier on oikealta nimeltään Peter Bieri joka on toiminut mm. filosofian opettajana. Amadeu Pradon kirjaa voisikin kuvailla filosofiseksi elämänoppaaksi. Niiden kautta Greogorius syventää tietoisuuttaan omasta elämästään. Myös lukijassa tämä herättää monelaisia ajatuksia. Romaanista riittää pohdittavaa pitkäksi aikaa. Lumoava lukukokemus!

Syksyn satu-uutuuksia

Kirjailija Riikka Jäntin luomat hahmot Nökö-orava, Toivo-siili ja Iiris-hiiri seikkailevat jälleen tänä syksynä ilmestyneessä saturomaanissa Vaahteratuvan väki ja kivihovin kirous. Tällä kertaa kumppanukset suuntaavat kohti seikkailua ilmapalloalus Sinivarpaalla ja päätyvät Kivihovin kaupunkiin. Nähtävyyksien kiertely uuvuttaa, ja lepäillessään majapaikkansa puutarhassa ystävykset huomaavat pienen talon pihan perällä. Talo kiinnostaa varsinkin Toivoa, joka tekee kohtalokkaan virheen. Pääseekö Toivo enää koskaan kotiin Vaahteratupaan? Saako hän vielä sytyttää tulen pieneen kamiinaansa ja lukea kirjaa sen lämmössä? Vaahteratuvan väki ja Kivihovin kirous päättää Riikka Jäntin saturomaanisarjan. Sarjan tarinoissa ja kuvituksessa on idyllistä vanhanajan tunnelmaa.

Kirjailijasisarukset Tiina ja Sinikka Nopola jatkavat oivallista yhteistyötä kuvittaja Linda Bondestamin kanssa syksyn uutuuskirjalla Gekko ja Puupponen. Tärkeilevä ja topakka Gekko ottaa ystäväkseen lauhkean mainostenjakajan Puupposen. Yhdessä lähdetään naapurimaahan Ruotsiin etsimään Puupposen ylevää aatelisisää von Pudelssonia. Kumppanukset päätyvät pian Ruotsin kuninkaallisten juhliin tanssittamaan kruununprinsessa Auroraa ja prinsessa Sabinaa. Löytääkö Puupponen isänsä? Pehmeneekö Gekon omahyväinen luonne? Humoristinen seikkailutarina tempaa mukaansa. Juonta siivittävät Bondestamin iloiset, värikylläiset kuvat, joissa yhdistellään oivallisesti piirroksia ja valokuvia.

Leposija Kilimakitossa

Leposija Kilimakitossa kuvaa nykypäivän Mosambikia, mutta kertomus laajenee myös koko eteläiseen Afrikkaan. Aikajänne kulkee taaksepäin aina 20-luvulle asti, siirtomaavalta-aikaan, sisalviljelmiin ja vapaustaistelun tuoksinaan.

Päähenkilöinä on erilaisia miehiä; valkoinen, Etelä-Afrikasta muuttanut Daniel, lääkäri Ze Marques ja kenraali Capinde. Daniel yrittää suojella metsää, jota tuhotaan säälittä. Lääkäri Ze etsii paikkaansa nuoressa valtiossa. Kenraali Capinde, entinen kapinallinen, on vallan turmelema. Miesten moraalikäsitykset ovat koetuksella.

Kirja kertoo paitsi modernista Afrikasta myös maagisesta ajattelusta ja taikuuden voimasta. Modernin ja perinteisen on elettävä rinnakkain.
Esa Salminen, Leposija Kilimakitossa
Johnny Kniga, 2010

"Kuun hymyillessä taivaalla anelin yötä yllättämään minut ikiomalla unelmalla."

ABULHAWA, SUSAN: Jeninin aamut, Like 2010

"Tuon illan viattomat keskustelumme paljastivat unelmiemme yksityiskohdat. 'Oikea vuode.' 'Ei sotilaita.' 'Leikkikenttä.' 'Puutarha.' 'Polkupyörä.' Luettelo yksinkertaisista toiveistamme piteni. Kirjoitimme ne ylös, valitsimme niistä kolme tärkeitä ja vertailimme valintojamme.

Huda halusi ennemmän kuin mitään muuta istua meren rannalla. "Ihan vain istua", hän sanoi, "koska en osaa uida."

En ole koskaan unohtanut sitä. Hänen suurimman toiveensa yksinkertaisuus saa minut nyt itkemään."



Niin kaunis, niin surullinen. Ahdistava, ihana romaani. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnemylläkkää minkä romaani sai minussa aikaan.

Al-Hijan suvun tarina kerrotaan vuodesta 1941, jolloin tämä palestiinalaissuku viljelee maitaan Ein Hodin pienessä kylässä lähellä Haifaa. Vuonna 1948 heidän kyläänsä hyökätään ja heidät ajetaan pois kotiseudultaan. Alkaa vuosien, vuosikymmenien elämä pakolaisleirissä. Jatkuva pelko, sota, kuolema, epätietoisuus ja hallituksen tyhjät lupaukset jättävät ihmisiin syvät jäljet, katkeruuden ja halun kostaa. Amal, romaanin keskushenkilö päätyy stipendin turvin Yhdysvaltoihin maattomana, perheettömänä, juurettomana ja elinikäisen trauman merkitsemänä.

Tarinassa kietoutuvat toisiinsa vahvat tunteet: Viha ja rakkaus, suru ja ilo, kosto ja anteeksianto, ylpeys ja nöyryys.

Oivaltavasti menneen ja nykyisyyden yhdistävä ja niistä merkityksiä ammentava romaani valaisee hyvin Lähi-Idässä vuosikymmenet kytenyttä jännitettä ja antaa meille vihdoinkin myös sen toisen näkökulman.

Afganistanin kauneus

MARCIANO, FRANCESCA: Matka kuvien taakse, WSOY 2010


..."siinä missä te arvostatte vain naisen ulkonäköä, me arvostamme hänen sydäntään ja sieluaan. Koraanin mukaan naisen kauneus kuuluu vain hänen miehelleen ja on vain aviomiehen silmille tarkoitettu lahja, kun taas lännessä se on kuin, miten sitä nyt sanotaan - kauppatavara? - jotain millä voi käydä kauppaa ja minkä voi panna esille kuin markkinatavaran."
"Mitä enemmän naiselle karttuu ikää meidän kulttuurissamme, sitä viisaampi hänestä tulee, sitä enemmän hän saa arvostusta ja valtaa perheessä. Sitä vastoin lännessä kauneutensa kadottanut nainen on arvoton ja vailla yhteiskunnallista asemaa."
"Aiotteko sanoa että muslimit ovat takaperoisia tai barbaarisia, koska heidän naisensa ovat päättäneet verhota itsensä säilyttääkseen arvokkuutensa, vai että länsimaalaisethan ne barbaareja ovat, koska antavat naistensa leikellä itseään kun he menettävät nuoruutensa ja kauneutensa?"


Nuori italialainen valokuvaaja Maria Galante lähtee Afganistaniin tekemään reportaasia pakkoavioliitoista, jotka ajavat nuoria naisia itsemurhayrityksiin. Parinaan hänellä on rempseä toimittaja Imo Glass. Afganistanissa he törmäävät täysin vieraaseen kulttuuriin, jossa naisen ja länsimaalaisen on erittäin vaikeaa toimia. Juttua on miltei mahdoton tehdä, koska kukaan naisista ei halua puhua, eikä kukaan halua tulla kuvatuksi.

Taustalla väreilee Afganistanin huimaavan kaunis luonto, jota peittävät sodan jäljet, tankit ja maamiinat. Ihmisistä huokuu pelko, epäluulo ja kurjuus. Taleban-hallinnon synkkä perintö on juurtunut kulttuuriin. "Miehet elävät nykyaikaa kännyköineen, mutta ihan kuin nämä naiset olisivat putkahtaneet aikakoneesta."

Romaanissa kuvataan afganistanilaisten lisäksi myös länsimaalaisia avustustyöntekijöitä, sotilaita, reporttereita ja toimittajia. Heidän elämäänsä leimaa toivottomuus, välinpitämättömyys ja ahneus.

Sujuvasti kirjoitettu romaani on rikas ja mielenkiintoinen kuvaus tämän päivän Afganistanista ja kahden erilaisen kulttuurin eroista ja ristiriidoista.

Unten maille runon siivin

Debi Gliorin uudessa kuvakirjassa Tuulten tuutu (suom. Ilpo Tiihonen) teksti on runomuodossa:

 "Iltasatuja

monta miljoonaa

joka ilta

vuoteissa luetaan

ne tarinat kurnuu, kiekuu ja huhuu,

kun lamput sammuvat

hämäryys puhuu".

Kokoelmassa Unikeinu : meidän lasten runot on noin sata runoa eri aikakausilta ja runoilijoilta, tuttuja ja uusia, vauvoille, leikki-ikäisille ja pikkukoululaisellekin sopivia. Kirjan on kuvittanut Leena Lumme.

Satusaari-sarjan osassa Unien ranta on mukana myös rauhoittavia runoja.

Jukka Itkosen kekseliäs Aakkoslammas loksuhammas on runoaapinen:

"Yöllä on vähän valoa.

Yöllä ympäröi taloa

taivaan tumma viltti.

Yö ei ole vihainen. 

Yö on ihan kiltti."

Maarit Veronen, Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)

"Ajattelin joskus, että jos ihmiset saisivat tietää, millä kaikilla tavoilla heitä vedätetään, he tekisivät vallankumouksen heti. En ole enää pitkään aikaan ollut sitä mieltä."

Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää -kirjan alkuun laitettu lainaus kuvaa kirjan maailmaa, jossa informaatiota vääristellään. Kirja on kertomus kuumailmapallolentäjästä, joka hankkii toimeentulonsa mitä merkillisimmillä tavoilla. Hän mm. lavastaa vaarallisia tilanteita ihmisten viihdyttämiseksi.

Luokkayhteiskunta on voimissaan. Ihmiset on kontrollin takia sirutettu, ja orjuus on otettu taas käyttöön. Luonto on vaarallinen ja vieras ihmisille.

Maarit Verrosen kirja on jatkoa hänen omintakeiselle tuotannolleen.

Good, DVD-elokuva, 2009

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat natsiajan Saksaan. Päähenkilö on saksalainen mies, jolla on juutalainen ystävä. Elokuva käsittelee ystävysten välejä ja tuon ajan heille asettamia paineita ja vaatimuksia. Toisena teemana elokuvassa käsitellään päähenkilön mielenterveysongelmia. Löytyypä elokuvasta vakavampien teemojen lisäksi myös romantiikkaakin. Elokuva on nimensä mukaan hyvä ja koukuttava.

Eräänä aamuna pihapuusta putoaa kuollut lehti

Kuoleman käsittelyn ja ymmärtämisen tueksi lapsille on monenlaisia kuvakirjoja. Uusimpia ovat Mari Mörön ja Marjo Nygårdin Surunappi ja Timo Parvelan Tuleeko vaari vielä takaisin? Kirjoissa kuvataan perheen arkielämää ja keskustellaan yhteisistä muistoista, jotka myös lohduttavat surevia. Anu Liikkasen Hei vaan, mummi! ja Päivi Franzonin Surusaappaat -kirjoissa kaivataan isoäitiä. Anne Sophie de Monsabertin helppolukuinen lastenkirja Tuhat ja yksi kuollutta lehteä käyttää syksyä vertauskuvana.

Ilo ja suru ovat yhtä aikaa läsnä lapsen elämän käännekohdassa Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen palkitussa teoksessa Tyttö ja naakkapuu. 

Useissa satukirjoissa vanhenemisesta, sairastumisesta ja menetyksestä kerrotaan luonnon ja eläinhahmojen kautta: Max Velthuijsin Sammakko ja linnunlaulu, Susan Varleyn Mäyrän jäähyväislahjat, Pirkko-Liisa Surojeginin Maahisen viimeinen matka, Alan Durantin ja Debi Gliorin Aina ja ikuisesti.

Emma Chichester Clarkin Koirien taivas ja Tuula Korolaisen Kissaenkeli muuttaa taivaaseen kuvaavat rakkaan lemmikkieläimen ikävöimistä.

Kesän muistelua ja mökkiromantiikkaa

Sisustaja ja lifestyle-toimittaja Paula Baggen kirjoissa eletään mökkielämää ja luotetaan romuromantiikkaan, uusin mielenkiintoisin ideoin.

Kirjoista löytää toinen toistaan houkuttelevampia rauhoittumisen, viihtymisen ja joutilaisuuden paikkoja. Kuvista välittyy jotain ikiaikaista: taianomaisia hetkiä, kiireetöntä tunnelmaa, karheita pintoja, vanhoja muistoja …

Aito mökkitunnelma ja ennakkoluulottomat sisustusratkaisut on luotu vähällä rahalla. Kirpputoreilta, ullakoilta ja roskalavoilta voi tehdä mainioita löytöjä, kunhan on silmää.Jo värikkäät tekstiilit tuovat uutta ilmettä tiloihin.

Ihana kesä säilyy mielessä kirjoja selaillessa ja uusi kesähän odottaa jossain…

Rakas mökki

Kesäkodin lumo

Tietyt tytöt, Wsoy, 2010

Kirja kertoo päähenkilön, Cannien, elämästä ihmissuhteineen. Hän miettii mm., että olisiko perheenlisäys mahdollinen. Cannie on salanimellä kirjoittava kirjailija. Kun teini-ikäinen tytär Joy saa käsiinsä äitinsä kirjoittaman kirjan, hän ottaa kaikki kirjan tapahtumat todesta. Asia ei ainakaan helpota tytön murrosiän kuohuja. Kirjan loppupuolella elämä yllättää perheen näyttämällä synkän ja valoisen puolensa.

Toisessa maassa

Sana Krasikov, Vielä vuosi (Siltala 2009)

Sana Krasikovilla on kansainvälinen tausta: hän syntyi Ukrainassa, kävi koulua Georgiassa ja muutti Yhdysvaltoihin 1987. Vielä vuosi -kirjassa on kahdeksan novellia, joiden henkilöt ovat kaukana kotoa. He ovat maahanmuuttajia, jotkut Yhdysvalloissa, toiset Venäjällä tai Georgiassa. Ihmiset muuttavat pakon edessä tai etsivät parempaa työpaikkaa. Kirjan nimi Vielä vuosi kuvaa muuttajien suunnitelmia palata toiseen maahan, mutta muutto siirtyy aina syystä tai toisesta.

Krasikov kuvaa ihmisiä niin taitavasti, että luettuasi novellia sivun, olet mukana henkilöiden elämässä. Mielialan ja tunnelman muutokset Krasikov kuvaa upeasti.

Mc Call Smith Alexander: Onni ja siniset kengät (Otava 2008)

Päähenkilöllä Mma Ramotswella pyyhkii yksityiselämässään hyvin. Hän on juuri aloittanut avioelämän luotettavan miehensä, autokorjaamon omistajan, Rra Matekonin kanssa. Työ hänen omistamassaan Naisten etsivätoimisto numero 1:ssä tosin on erittäinkin haastavaa. Tällä kertaa luonnonsuojelualueen johtaja pyytää hänen apuaan, koska hänen työntekijöidensä piirissä epäillään harrastettavan noituutta tai muuta vielä kummallisempaa. Mma Ramotswe tarttuu toimeen omalla päättäväisellä ja yksinkertaisella tyylillään. Hänen filosofiansa mukaan kupillinen rooibos -teetä auttaa aina asiassa kuin asiassa.

Sarjassa on ilmestynyt useampi kirja, joista ensimmäinen on Naisten etsivätoimisto nro 1. Kirjojen perusteella on tehty myös televisiosarja.

Viisikko 2 DVD, 2010

Katsoin nostalgiamielessä Viisikko 2 -DVD:n. DVD-versionakin viisikon seikkailut imaisivat mukaansa niin kuin samat tarinat kirjoina aikanaan. Tietysti niitä vanhoja tuttuja tarinoita katsoi eri silmin kuin lapsuudessa. Tarinat ovat sekä jännittäviä että hieno ajankuvaus 50-luvun Englannista. Ympäristö ja henkilöt vastasivat yllättävän hyvin aikanaan kirjojen perusteella luomiani mielikuvia.

Voin suositella tätä kaikille lapsille ja vähänkään lapsenmielisille aikuisille.

DVD sisältää tarinat: Viisikko ja salakuljettajat osat 1 ja 2, Viisikon uudet seikkailut, Viisikko pelastaa salaisuuden, Viisikko löytää jäljen, Viisikko ja lapsenryöstäjät sekä Viisikko vanhassa majakassa.

Kelly Julia: Toisella silmällä (Karisto 2010)

Kirja kuvaa päähenkilön Lucyn lapsuutta ja nuoruutta 80- ja 90-luvun Englannissa. Erityisesti perheen isä vaatii lapsiltaan täydellisyyttä lähes asiassa kuin asiassa. Lucy yrittää sinnitellä parhaansa mukaan näkövammastaan huolimatta. Vaikeuksista huolimatta elämässä on myös hyvät hetkensä. Yllättävän loppuratkaisun myötä koko perheen elämä mullistuu.

Tarinaa ja tietoa Intiasta

Heinähattu-, Vilttitossu- ja Risto Räppääjä –hahmojen äideiltä Sinikka ja Tiina Nopolalta on nyt ilmestynyt vauhdikas tarina suomalaisesta Simo-pojasta ja intialaisesta Sonia-tytöstä. Lapset asuvat kaukana toisistaan: Simo harmaassa Keravan kaupungissa sovinnaisen isänsä kanssa ja Sonia värien ja tuoksujen Keralassa reippaan äitinsä kanssa. Simolla ei ole aavistustakaan Soniasta, mutta Sonia näkee Simon televisio-ohjelmassa eikä voi tätä unohtaa. Simolla on arvonnassa onnea, ja hän voittaa matkan Intiaan. Simo on matkasta innoissaan, isä ei niinkään. Järjestyksen miehenä hän kammoaa maita, joissa ei ole aikatauluja… Päästääkö isä Simon Intiaan, tapaavatko Simo ja Sonia toisensa ja mitä sitten tapahtuu? Se selviää Nopolan sisarusten hauskasta kirjasta Simo ja Sonia, eli, Kadonnut Kerala! Kirjan iloisen ilmeikkäästä kuvituksesta vastaa helsinkiläinen Linda Bondestam.



Innostuitko Intiasta lisää? Oivan tietopaketin maasta tarjoaa Ilkka Castrénin kirja Intia = Bhaarat. Lapsille suunnatussa tietokirjassa esitellään mm. Intian kaupunkeja, kieliä ja kulttuuria. Kirjan luettuasi tiedät, millainen juhla Hoolii on tai millainen herkku on ladduu!

Huivi peittää ja paljastaa

ANJA SNELLMAN: Parvekejumalat. Otava 2010


Somaliperheen tytär Anis asuu Muukalaistalossa ja unelmoi asioista, jotka suomalaisille "lumikeille" ovat itsestään selviä. Hän haluaisi hengailla kaupungilla, surffata netissä, käydä leffoissa ja bileissä, mutta perheen uskonto, islam kieltää sen. Aniksella on pyöräkellarissa piilossa farkut, poolopaita, huulipuna ja kynsilakkaa, joita hän käyttää salaa isän ja veljien haukkapartiolta. Tiedostava Anis ihmettelee isänsä uskoa ja muun elämän tyhjyyttä - isää ei kiinnosta uutiset, ilmastonmuutos tai itsensä kehittäminen. Ainoa, mihin parveketta saa ja voi käyttää, on lautasantennin asentaminen ja sen suuntaaminen kohti oikeita tv-kanavia. "Parveke on turha maallisen rihkaman tarjotin - paitsi silloin kun sinne laitetaan silmä joka katsoo Mekkaan."

Samaan aikaan taiteilijaäidin tytär Zahra, entiseltä nimeltään Alla Pohjola, pukee ylleen niqabin, jolla peittää vartalonsa kuvat ja arvet, jotka muistuttavat entisestä elämästä. Zahra on päättänyt palata kotiin, kääntyä islamilaiseksi. Huivinsa alla hän on uusi, puhdas ja tahraton. Hän löytää muitakin kotiinpalaajia, perustaa Halajan-ryhmän ja järjestää islamilaisuuteen tutustuttavan tapahtuman. Kun Aniksen ja Zahran tiet risteävät, kummankin elämä muuttuu lopullisesti. "Ehkä joskus on tehtävä ikäviäkin, raakojakin ratkaisuja, mutta oikealle tielle löytäminen merkitsee aina eksymistä ja kompastelua."

Parvekejumalat on Anja Snellmanin (s. 1954) 19. romaani, jälleen kerran ajankohtainen ja puhuttava. Tavoilleen uskollisena Snellman on tehnyt mittavan taustatyön romaaniaan varten. Snellman ei pelkää sohaista patriarkalismin pyhimpään puolustaessaan naisten ja tyttöjen oikeutta määrätä omasta seksuaalisuudestaan. Esiin nousee myös kysymys vanhemmuudesta. Toisessa perheessä kuri ja säännöt ovat tiukat ja ehdottomat, toisessa taas rajattomuudessa ja vapaudessa kasvanut tyär hakee itselleen rajat ja säännöt, joita vanhemmat eivät ole osanneet antaa. Myös kulutukseen perustuvasta elämäntavasta ja naisten ulkonäköön kohdistuvista paineista romaani puhuu asettamalla vastakkain kantasuomalaisten nuorten naisten kulutushysterian ja islamin ajatuksen luopumisesta.

Parvekejumalat kuuluu ehdottomasti syksyn lukulistalle. Suosittelen!

Kaikki rakastavat John Lennonia

EVA DOZZI: Vihaan sinua John Lennon. Schildts. 2008


Eletään vuoota 1963. Ruotsalainen musiikinopiskelija Katja hankkii lisäansioita kerrossiivoojana ja kohtaa eräänä iltana omaan oksennukseensa sammuneen brittimuusikon, joka osoittautuu John Lennoniksi.

Katjan ja Johnin välille syttyy intohimoinen suhde, joka vie Katjan keskelle 60-luvun svengaavaa Lontoota. Elämä suositun rockmuusikon salaisena rakastajana ei ole helppoa, ei etenkään kun John osoittautuu mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi päihteitten väärinkäyttäjäksi. Katja tulee raskaaksi, mikä ei ainakaan helpota suhdetta. Raju kuvaus kahdesta intohimoisesta ihmisestä, heidän rakkaudestaan ja vihastaan saa lukijan nauramaan, itkemään ja kärsimään yhdessä pariskunnan kanssa.

Lennonin kaksijakoista ja ristiriitaista persoonaa kuvataan romaanissa erittäin onnistuneesti. Myös Katja on vahva ja todentuntuinen persoona. Fiktion ja faktan raja hämärtyy ja lukija alkaa hämmästellä, miksei ole aiemmin kuullut Katjasta sanaakaan, onhan hän osallisena niin monen laulun syntyynkin! Lisäksi tarinaan nivoutuvat uskottavasti myös Brian Epsteinin ja Mark Chapmanin kaltaiset todelliset hahmot.

Romaani on erittäin sujuva ja otteessaan pitävä, suorastaan koukuttava. En tiedä, mitä todelliset Lennon-fanit tästä pitävät, mutta mielestäni kerrassaan mainio lukuromaani!

...piikkikuoren alla siilin hellyys piili....

MURIEL BARBERY: Siilin eleganssi, Gummerus 2010

Ihastuttava romaani lumoaa jo kauniilla kannellaan!

Alkuasetelma kuulostaa oudolta: pariisilaisen hienostokerrostalon ovenvartijarouva Renée Michael pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Ylemmän kerroksen asukas, kaksitoistavuotias Paloma Josse suunnittelee itsemurhaa kolmetoistavuotissyntymäpäiväkseen. Talon asukkaita tulee ja menee. Renée harrastaa filosofiaa ja kirjallisuutta (klassikoita), salassa muilta. Paloma pohtii päiväkirjassaan elämää, ihmisiä (etenkin snobistista perhettään) ja filosofisia kysymyksiä.

Kummankin erakon elämä muuttuu kun taloon muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu. Kakuro näkee ovenvartijan esittämän tyhmän ja ylitavallisen ihmisen läpi ja yhdessä Paloman kanssa murtaa Renéen rakentaman muurin itsensä ja muiden välille. Kakuro näkee heti, että siilin piikkien alla piilee jotakin ainutlaatuista ja kaunista.

Romaani kertoo elämästä, surusta ja rakkaudesta. Se arvostelee sekä tehtyjä, että todellisia rajoja eri yhteiskuntaluokkien ja poliittisten aatteiden välillä. Samalla se kyseenalaistaa nykyihmisen pinnallisen elämäntyylin, jossa kaikki ulkoinen on sisäistä tärkeämpää. Kieli, kirjallisuus ja filosofia näyttelevät tärkeää osaa romaanissa.

Lainaus kirjan etukannesta:

"Kirja on ehdottomasti yksi viime vuosien virkistävimpiä ja ainutlaatuisimpia romaaneja: mahtava yhteiskunnallinen satiiri, älykäs opas taiteeseen ja filosofiaan sekä hyvin viihdyttävä ja liikuttava kertomus kahdesta erakosta."

Ai niin! Loppuun kannattaa varata nenäliinoja :O)

Amerikkalaisten suru

SIRI HUSTVEDT: Amerikkalainen elegia, Otava 2008, Loisto-pokkarina 2009


Amerikkalainen elegia tuo mieleen Woody Allenin elokuvat. Laaja henkilögalleria, miljöönä New York, taidepiirit ja psykoanalyysi.

Siri Hustvedtin kolmas suomennettu romaani kertoo sisaruksista Erikistä ja Ingasta, jotka isänsä kuoleman jälkeen alkavat tutkia hänen menneisyyttään ja muistojaan. Tutkimusmatka pakottaa heidät myös kohtaamana itsensä ja omat kipupisteensä.

Romaani on kudelma ihmisistä ja heidän tuskastaan. Alkuperäisteoksen nimi The sorrows of an American kuvaa osuvasti kirjan teemaa. Kaoottisessa suurkaupungissa ihmiset ovat lopulta yksin. Urallaan ja materiaalisesti menestyneet ihmiset ovat hukanneet itsensä ja rakkaansa tavoitellessaan menestystä. Menestynyt psykoanalyytikkokin osoittautuu naiiviksi ja keskeneräiseksi omassa itsessään.

Romaanin sirpaleinen rakenne kuvaa samalla tämän ajan sirpaleisuutta ja hajanaisuutta joka korostuu tuossa Amerikkalaisen yhteiskunnan kuvauksessa.

Älykäs romaani ei ole kaikkein helpoimpia luettavia, mutta palkitsee lukijansa koskettamalla sydänalaan, menemällä ihon alle.
Saatavuus Äänekosken kirjastossa

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa (Tammi, 2009)

Kirjan filosofian mukaan "Kakku on jotain erityistä. Ei voi leipoa kakkua, jos ei omista uunia". Tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan. Kirja käsittelee pääasiassa ihmissuhteita kaikkine kiemuroineen ja yllätyksineen sekä sivuaa kuitenkin myös vakavampia teemoja kuten eriarvoisuutta, tauteja ja 90-luvun Ruandan kansanmurhaa. Päähenkilö kakkuleipuri Angel joutuu pohtimaan mm onko oikein tehdä kakku erään tytön ympärileikkausjuhlaan.

Kirjaston arkiaskareita, osa 3

Hyllytys

Kirjaston aamu.
Palautushyllyn kirjat odottavat virkailijaa.







Kas, virkailija on jo saapunut.

Innokkaana hän kertailee aakkosjärjestystä mielessään.

Eipä aikaakaan, niin kirjat ovat vaunussa luokittain aakkosissa.

Ja näin kirjalle löytyi oikea osoite.

Huimaavien korkojen viehätys

MIRJA TERVO: Huimaavat korot - Luksuskenkien vaarallinen viehätys, Atena 2010

Ovatko korkokengät kulkuväline, statussymboli vai seksikkyysmittari? Mitä vääntyneet varpaat kertovat omistajastaan tai kenkämuodin vaihteluista? Entä kun kengät on pakko palauttaa, koska niihin ei oikeasti ollutkaan varaa?

Mirja Tervo työskenteli yli vuoden newyorkilaisessa ylellisessä kenkäsalongissa, jossa halvimmat korot maksoivat 500 dollaria. Omakohtaisessa kirjassaan hän raottaa verhoa luksuskenkäkaupan kulisseihin ja kenkämyyjän arkeen, johon kuuluu niin hienostunutta hajuveden tuoksua kuin sukkamehua ja liikavarpaitakin. Jokainen nainen haluaisi sopivat korot, ja kenkämyyjän tehtävä on selvittää mistä kenkä puristaa.

Lainatessani kirjan ajattelin sen olevan samantyylinen kuin Paholainen pukeutuu Pradaan, mutta yllätyin positiivisesti. Sen lisäksi, että Tervo kertoo hauskasti herkullisia tarinoita niin asikkaista kuin kollegoistaan, hän erittäin monipuolisesti ja analyyttisesti selvittää kenkien historiaa, brändejä, muotia jne, olematta kuitenkaan liian tieteellinen tai tylsä.

Huimaavat korot tajoaa huikean näköalan kenkämaailmaan ja sen kiihkeisiin sesonkeihin. Tervo tarkastelee salonkielämää kaiken nähneen salonkimyyjän kyynisyydellä mutta myös etnologin avoimella kiinnostuksella. Kirjaa lukiessa saa nauraa ja itkeä, pudistella päätään epäuskoisena sekä miettiä muodin, rahan, ulkonäön ja statuksen valtaa naisen elämässä. Erittäin mielenkiintoinen kirja myös niille, joille Manolo Blahnik ja Christian Louboutin eivät (vielä) sano mitään.

Äänekosken kaupunginkirjaston lainatuimmat kirjat

Nopola Sinikka: Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla
Oksanen Sofi: Puhdistus
Havukainen Aino: Tatun ja Patun oudot kojeet
Utrio Kaari: Vaitelias perillinen

Matkailu avartaa!

Kävin Edinburghissa ja sattumalta kuulin mielenkiintoista tietoa kirjastopalveluiden tarjonnasta Iso-Britanniassa. Aamu-tv:ssä markkinoitiin kirjastonkäyttöä näin: ”Käyttäkää kirjastoja, sieltä voit lainata kerralla JOPA 12 kirjaa!”. Suomalaisesta kirjastonhoitajasta tämä kuulosti hämmästyttävälle. Lainamäärä voi ilmeisesti hieman vaihdella, mutta yleensä se on keskimäärin 15 kirjaa per henkilö. Meillä Aalto-kirjastoissa saa lainata kerralla 100 kirjaa!

Suomessa kirjastopalvelut ovat pääasiassa ilmaisia, sen sijaan Iso-Britanniassa ne ovat usein maksullisia. Musiikki- ja DVD-levyjen lainaaminen maksaa, se on siis itse asiassa vuokraamista. Myöhästymismaksut ovat siellä meidän kirjastoja ankarammat: ne kertyvät päivittäin ja hintakin on kovempi. Myös varaus- ja kaukolainamaksut ovat korkeammat. Toisaalta monet erityisryhmät kuten eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja vajaakuntoiset voivat saada alennusta maksuista. Suomen kirjastoissa on puolestaan perinteisesti ollut tärkeää tasa-arvoisuuden periaate, jonka mukaan säännöt ovat samat kaikille: maksut pyritään pitämään kaikille riittävän alhaisina.

Matkailu siis avarsi: muistetaanhan arvostaa suomalaista, laadukasta kirjastoa!

Nuoren tytön odysseia Amerikkaan

Oates, Joyce Carol: Haudankaivajan tytär Otava 2009

Rebecca Schwart syntyy laivalla juuri kun perheen pakomatka natsi-Saksasta on päättymässä New Yorkin satamaan.

Uudessa maassa Rebeccan isä ottaa vastaan työn haudankaivajana, kun ei muuta saa. Vähitellen kaikki toiveet paremmasta tulevaisuudesta hukkuvat ympäristön ennakkoluuloihin ja tulee päivä, jolloin viha ja katkeruus purkautuvat ulos käsittämättömänä tragediana. Siitä päivästä alkaa nuoren Rebeccan katkeransuloinen odysseia Amerikkaan.

"Sinä olet syntynyt täällä, sinulle ne eivät voi tehdä pahaa." on haudankaivaja ennustanut tyttärelleen - ja ollut tavallaan oikeassa.

Miltei 700-sivuinen romaani on järkyttävä ja kaunis, täynnä surua, tuskaa, myös iloa ja toivoa. Rebeccan kasvukertomus ja selviytymistarina on upea kertomus peräänantamattomuudesta ja toivosta paremmasta. Monitasoinen ja rikas kertomus antaa lukijalleen paljon, jälleen uuden näkökulman siihen, mitä holokaust on saanut aikaan ja jättänyt jälkeensä. Paikoitellen jopa inhorealistikseksi kasvava kerronta saa tunteet pintaan. Upea tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Itselläni oli hieman vaikeuksia päästä alussa vauhtiin, mutta sinnikkyys palkitaan!

Afrikasta

Elina Hirvonen, Afrikasta: muistiinpanoja vuosilta 2007-2009 (Avain, 2010)

Afrikasta-kirja sisältää kokoelman Elina Hirvosen kolumneja, jotka hän kirjoitti Vihreä lanka -lehteen asuessaan Sambiassa. Aihepiirit liikkuvat taloudesta ja politiikasta arkisen elämän tarinoihin. Paitsi Sambiassa, kertomuksissa vieraillaan myös mm. Zimbabwessa, Etelä-Afrikassa ja Togossa.

Hirvonen kertoo myös kokemuksiaan sambialaisesta elokuvanteosta oltuaan mukana tekemässä maan ensimmäistä kansainvälisen tuotannon elokuvaa. Teknisten ongelmien ja tottumattomien työntekijöiden kanssa hän on välillä vaipua epätoivoon, mutta tekijäporukan into ja oppimisen halu korvaa kaiken.
Hirvonen haluaa suurten ajatusten sijaan kertoa pieniä tarinoita maanosasta, josta kuulemme enimmäkseen huonoja uutisia. Hän ilahtuu, kun uuvuttavan köyhyyden ja rasittavan byrokratian keskellä on ihmisiä, jotka onnistuvat saamaan aikaan jotain pysyvää hyvää.
Hirvosen uusin teos Kauimpana kuolemasta (Avain, 2010) käsittelee myös Afrikkaa, mutta romaanin muodossa. Toivo ja epätoivo vaihtelevat romaanisssa niin poliittisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Taitavaa ja riipaisevaa kerrontaa.

Vauhdikas kertomus intialaisen orpopojan tapahtumarikkaista elämänvaiheista

Swarup Vikas: Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin? (WSOY 2005)

Intialainen slummien kasvatti Ram Mohammad Thomas voittaa Kuka voittaa miljardin? -tietokilpailun. Miten kouluja käymätön nuori mies tiesi vastaukset 12 kysymykseen? Oliko hän vain onnekas? Huijasiko hän? Vai tiesikö hän vastaukset?

Kirjan pohjalta on tehty elokuva Slummien miljonääri. Kirjan 2. painos on ilmestynyt nimellä Slummien miljonääri.

Polkupyörällä

Osmo Soininvaara, Fillarilla Nizzaan (Teos, 2008)

Matti Rämö, Rengasrikkoja Saharassa (Minerva, 2009)

Pitkänmatkan pyöräily näyttäisi olevan reitinvalintaa, säätä, pukeutumista, pyörän ja ajajan huoltoa, kommelluksia, kärsivällisyyden koettelua ja lopulta itsetuntemuksen kasvua.

Osmo Soininvaara on kokenut pyöräilijä. Hän matkasi Suomesta Nizzaan kevyin varustein, mukana oli ainoastaan kahdeksan kiloa painava reppu. Soininvaaralle pyöräily tarkoittaa hidasta, lempeää matkantekoa. Kirja innoittaa pitkänmatkan pyöräilyyn ja sisältää matkavinkkejä karttoineen ja reittisuosituksineen. Soininvaara myös kommentoi matkakertomuksen lomassa eurooppalaista maatalouspolitiikkaa, liikenneratkaisuja, rakentamista ja energiapolitiikkaa.

Kysymykseen Mitä teit Nizzassa, Soininvaara vastaa En juuri mitään. Matkan tarkoitus ei ollut päästä Nizzaan, itse matka oli tarkoitus.

Soininvaara ajoi matkansa maantiepyörällä reppu selässä, Matti Rämö taas polki 40 kilon kuorman kanssa Euroopan halki Pohjois-Afrikkaan. Soininvaara yöpyi hotelleissa ja söi ravintoloissa, Rämö harrastaa varsinkin Euroopan puolella telttailua ja eväsruokailua. Maantieteilijänä Rämö kertoo paljon reittinsä varren olosuhteista aina vuoristoista Saharan suolatasankojen kuumuuteen. Hänen matkantekoonsa liittyi paljon hankaluuksia pyörän kunnon kanssa.

Uudessa kirjassaan Rämö on kertonut pyöräilystään Intiaan.

Muita pyöräilykirjoja:

Martti Agge, Pyörällä Suomineito päästä varpaisiin

Kalle Kajander, Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista

Päivi Laitinen, Myötätuuli mukanasi: pyöräretkellä Irlannissa

Päivi Laitinen, Puujumalan juurella: pyöräretkellä Uudessa-Seelannissa

Juha Varila, Pyörällä: matkantekoa polkuvauhtia

Kirjaston arkiaskareita, osa 2

Kirjan muovituksen salaisuudet

Uutuuskirjat odottavat muovitusta työhuoneen pöydällä.
Tähän työhön tarvitaan kirjamuovia, saksia ja näppituntumaa.

Kirjan päällyspaperin kulmat leikataan kapeammiksi, jotta muovitus sujuisi helpommin.

Muovi kiinnitetään kirjan kanteen.
Varo kuplia!

"Saumanvarat" leikataan ja käännetään kannen sisäpuolelle.

Vielä lopuksi kirjaston leima.
Valmista tuli!

Torjuttuja muistoja

Kiinnostuin Viron historiasta käytyäni Tallinnassa ja ihastuttuani kaupunkiin. Yllätyksekseni huomasin, että Viron lähimenneisyyttä on alettu käsitellä vasta viime vuosina, vaikka itsenäistymisestä on kulunut jo liki 20 vuotta. Neuvostomiehityksen aikaisista kokemuksista kirjoittaminen kertookin osaltaan haavojen hitaasta paranemisesta ja traumaattisesta suhteesta menneisyyteen.

Vuonna 2009 ilmestynyt Imbi Pajun ja Sofi Oksasen toimittama artikkelikokoelma Kaiken takana oli pelko: Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin (WSOY) herätti kohua jo ilmestyessään. Kirja sisältää virolaisten omakohtaisia, vavahduttavia kokemuksia KGB:n kuulusteluista, propagandasta ja pakkotyölaitoksista mutta myös hiljaisesta vastarinnasta vallitsevaa neuvostojärjestelmää kohtaan. Imbi Pajun teoksessa Torjutut muistot (Like 2006) pyritään ymmärtämään hänen Siperiaan kyyditetyn äitinsä kokemuksia, sekä neuvostojärjestelmän edellyttämää hiljaisuutta, joka teki mahdottomaksi menneisyyden karmeuksista puhumisen jopa perheiden sisällä. Neuvosto-Viron arkipäivää (WSOY 2006) kuvaa valokuvien ja henkilökohtaisten muistojen kautta nyt jo ehkä koomiseltakin vaikuttavaa neuvostoaikaa, jolloin arjessa kaikesta oli pulaa: "Nykyään monet mieleen muistuvat yksittäiset tapaukset jo hymyilyttävät ja naurattavat. Siitäkin syystä, että vuosi vuodelta on yhä varmempaa, ettei tuo aika enää palaa takaisin."

Sofi Oksasen Puhdistukseen (WSOY 2008) tartuin hieman varauksella, sillä se on saanut ristiriitaista palautetta asiakkailtamme. Se on ensimmäinen romaani, joka on voittanut sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon. Tarina virolaisten elämän mielettömyydestä neuvostomiehityksen aikana sieppasi kuitenkin heti lukijan mukaansa, ja suosittelenkin sitä sukelluksena toisaalta Viron neuvostomiehityksen, toisaalta nykyajan ihmiskaupan kauhistuttavaan todellisuuteen.

Sumuhattara, halo ja tykky - sääkirjoja

Ilmakehä, sää ja ilmasto (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2008)

Kirja on säätiedon suomalainen perusteos, laaja (496 sivua) ja perusteellinen. Kirjassa on paljon havainnollisia kuvia, jotka kannustavat omaan sääilmiöiden seurantaan. Teoksesta saavat iloa ja hyötyä niin veneilijät, mökkeilijät kuin ilmailuharrastajatkin. Kirja taustoittaa myös nykyistä ilmaston muutosta. Hyvä hakemisto, verkko-osoitteita.

Ukkosta ilmassa (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2009)

Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden Tapio J. Tuomen ja Antti Mäkelän kirjoittama teos käsittelee ukkostyyppejä, salamointia ja salamasuojausta. Kirja on hyvä lukea kaikkien myrskybongarien, jotka haluavat tietää millainen sääilmiö ukkonen on. Teokseen tutustumalla saa myös vastauksen moniin tavallisiin kysymyksiin, kuten houkutteleeko voimalinja ukkosia, tuleeko helleaallon jälkeen ukkonen, mistä jyrinä johtuu ja voiko salama iskeä kirkkaalta taivaalta.

Sää ympäri vuoden (Kirjapaja, 2008)

Sari Hartosen kirjasta saa perustietoa säästä ja ilmastosta helppolukuisessa muodossa. Alkupuolella käydään läpi vuodenaikojen säät (Mannaryynisadetta, Heinäpoutaa, Kuuraa vai huurretta) ja loppuosassa käsitellään sääennusteiden tekoa. Samalla selviävät myös meteorologien käyttämät termit. Kirjassa on hyvä hakemisto, jonka avulla selviää mikä on föhn, halo, tykky tai sumuhattara.

Kauhukuva tosi-tv-yhteiskunnasta

Suzanne Collinsin Nälkäpeli kertoo luonnonkatastrofien ja sodan raunioista syntyneestä uudesta valtiosta, vyöhykkeisiin jaetusta Panemista, jossa kansalaiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja vallanpitäjät yltäkylläisyydessä. Onnettoman kapinan seurauksena hallitsijat ovat kehittäneet kansalaistensa kurissapitämiseksi Nälkäpelin, jonka säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan tyttö ja poika kisaan, jossa viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa esitettävä tosi-tv-ohjelma. 16-vuotias Katniss joutuu mukaan vapaaehtoisena pelastakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...Sarjan toisessa osassa Vihan liekit voittajien on osallistuttava koko maan kattavalle voitonkiertueelle. Samaan aikaan kapinat vyöhykkellä muhivat ja niiden kukistamiseksi on alkamassa kaikkien aikojen Nälkäpeli...

Kerronta on taitavaa, jopa koukuttavaa, päähenkilöt moniulotteisia, tarina mukaansatempaava ja yllätyksellinen. Jännitys säilyy loppuun asti. Lukukokemuksena mieleenpainuva...ajatukset palaavat usein kirjan maailmaan pohtimaan mikä meitä ehkä jonakin päivänä odottaa. Kirja saattaa olla ahdistavaakin luettavaa, sillä se on kuin kauhukuva tulevaisuudesta, äärimmilleen viedystä viihde-, media-, kilpailu- ja tosi-tv-yhteiskunnasta. Siinä on paljon vakavia asioita ja yhteiskuntakritiikkiä. Toisinaan ero nykymaailmaan on hiuksenhieno. Tunkevathan sodat jo nytkin koteihimme suorina tv-lähetyksinä.

Vaikka kirjan henkilöt ovat teini-ikäisiä ja kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, ansaitsee se laajemmankin lukijakunnan. Sarjan 3. osa ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Coelho Cannesissa

PAULO COELHO: Voittaja on yksin Bazar, 2009

Paulo Coelhon uusin romaani yllättää hänen tuotantoonsa tutustuneet. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Cannesin elokuvajuhlat, jonne ovat kokoontuneet maailman kauniit, rikkaat ja kuuluisat. Valta, raha ja maine ovat tavoittelemisen arvoisia ja Coelho kuvaa osuvasti niiden kammottavimpia ilmenemismuotoja.

Venäläinen Igor Malev saapuu Cannesiin tavoitteenaan saada ex-vaimo Ewa takaisin, keinoja kaihtamatta. Juoni kehittyy trilleriksi huikeine loppuratkaisuineen.

Romaani tarkastelee aiheita, jotka ovat hyvin ajankohtaisia: todellisen minuuden etsimistä ja sitä, kuinka yltäkylläisyys ja ahneus helposti johtavat ihmissuhteiden ja henkisten arvojen rapistumiseen.

Helposti luettava romaani on mainiota, viihdyttävää kirajallisuutta. Coelholle tyypilliset "elämänviisaudet" tuntuvat paikoin hieman päälleliimatuilta ja naiiveilta, mutta älkäämme antako niiden häiritä!

Koskettava tarina nuoren naisen ja kärttyisen vanhan miehen ystävyydestä

Samartin Cecilia: Señor Peregrino (Bazar 2010)

Jamilet on kaunis meksikolainen nuori nainen, jonka elämää varjostaa hartiat ja selän peittävä syntymämerkki. Äitinsä kuoltua Jamilet lähtee siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin säästääkseen rahaa ja poistattaakseen syntymämerkkinsä. Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen yhden ainoan potilaan: vanhan ja kärttyisen señor Peregrinon (herra Pyhiinvaeltajan). Pikkuhiljaa he ystävystyvät ja señor Peregrino kertoo vähitellen pyhiinvaelluksestaan Santiago de Compostelaan sekä rakkaudestaan vaelluksella tapaamaansa kauniiseen Rosaan.

Kirja on kaunis ja vähän mystinenkin tarina ystävyydestä, toivosta, rakkaudesta ja ihmeisiin uskomisesta.

"Jos elokuvani eivät tuota voittoa, tiedän tekeväni jotain oikein"

Woody Allen on ohjannut ja käsikirjoittanut yli 30 elokuvaa 1960-luvun lopulta lähtien. Yleensä hänen itse näyttelemänsä päärooli on ihmissuhdekriisistä kärsivä, neuroottinen älykköhahmo. Allenin elokuvissa keskeistä on ihmissuhdeongelmien ja elämän merkityksellisyyden käsittely huumorin ja älykkään, nopeatempoisen dialogin avulla; olihan hän ennen ohjaajauraansa stand-up-koomikko. Myös vanhalla jazz-musiikilla on tärkeä merkitys tunnelman luojana. Elokuvat vaikuttavat omakohtaisilta, ja naispääosia usein esittävätkin Allenin todellisen elämän naiset Diane Keaton ja Mia Farrow. Uusimmissa naispääosissa ovat loistaneet Scarlett Johansson ja Penelope Cruz.

Hänen elokuvansa menestyivät hyvin 1970- ja 1980-luvuilla, esim. Manhattan, Annie Hall ja Hannah ja sisaret olivat menestyselokuvia newyorkilaisten ihmissuhteista. 1990-luvulla hänen elokuvansa olivat tasoltaan epätasaisempia ja heikommin kaupallisesti menestyneitä. Tuolloin hänen tyylilajinsa laajeni ihmissuhdekomedioista myös trillereihin. 2000-luvun alusta lähtien Allenin elokuvat kokivat uuden nousukauden. Viimeisimmistä elokuvista voisi suositella Match Pointia (2006) ja Penelope Cruzin tähdittämää Vicky Cristina Barcelonaa (2009). Aalto-kirjastoissa on saatavilla tällä hetkellä parisenkymmentä pääasiassa uudempaa Allenin elokuvaa. Sen sijaan osa vanhemmista elokuvista ei ole helposti saatavilla DVD-muodossa. Vietä hetkiä verbaalisen ilotulituksen parissa!

Lehtilukusalikysely

Äänekosken kirjastoissa huhtikuussa olleeseen Lehtilukusalien käyttö -kyselyyn vastasi 62 kirjaston käyttäjää. Eniten vastaajia oli ikäryhmästä 46-65 -vuotiaat ja päivittäin lehtiä kävi lukemassa 43 % vastaajista. Suurin osa vastaajista piti palveluja ja lehtilukusalien viihtyisyyttä hyvinä. Palaute ja toiveet huomioidaan lehtilukusalien palveluja kehitettäessä.
Kiitos kaikille vastaajille.