Precious, DVD-videolevy, 2010

Elokuva kertoo mustan harlemilaistytön selviytymistarinan. Päähenkilö, Precious, on lukutaidoton teinityttö, jota laiminlyödään ja käytetään hyväksi hänen kotonaan. Kaiken lisäksi hänet potkitaan ulos koulusta, joten  hänen tulevaisuutensa  ei vaikuta lupaavalta. Hänen pelastuksekseen koituu erityiskoulu, johon hän pääsee kehittämään mm. lukutaitoaan. Ja erityisesti eräs sydämellinen naisopettaja, joka ottaa hänen siipiensä suojaan ja kohtelee häntä kuin omaa tytärtään. Käytännöllisesti katsoen opettaja onkin ainoa kunnon äiti, jota Preciousilla on koskaan ollut. Tarina on järkyttävä, ajatuksiaherättävä  ja todentuntuinen. Elokuvan loppu on kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen onnellinen. Minussa elokuva herätti ajatuksen, että lapsi kyllä selviää pahoistakin vaikeuksista kunhan hänellä on tukenaan edes yksi turvallinen ja rakastava aikuinen.

Ikäraja 15v. Perustuu kirjaan: Sapphire, Precious: harlemilaistytön tarina, Like, 2010

Hytisevää kylmyyttä heinäkuun helteessä

Saksalaiskirjailija Kai Meyerin kiehtova ja vauhdikas fantasiatarina Jäinen valtakunta vie lukijan vuoden 1893 Pietariin ja ylellisen hienoon Aurora-hotelliin. Hotellin moninaiseen henkilökuntaan kuuluu myös 12-vuotias orpo poikatyttö Hiiri, jonka tehtävänä on kiillottaa äveriäiden matkalaisten kenkiä. Lumipyry ja kiristyvä pakkanen pitää Pietaria otteessaan, ja Hiiri alkaa epäillä, että viidennen kerroksen tsaarinsviitissä majailevalla asukkaalla ja hänen oudolla palvelijallaan saattaisi olla jotain tekemistä jäätävän kelin kanssa. Hotellin ensimmäiseen kerrokseen majoittuu puolestaan värikäs englantilainen lady Tamsin Spellwell, jolla on asioita selvitettävänä sviitin salaperäisen asukkaan kanssa. Myös Hiirellä on omat salaisuutensa, samoin hänen jo edesmenneellä äidillään.


Kai Meyer on saanut kirjaansa vaikutteita H. C. Andersenin Lumikuningatar-sadusta sekä C. S. Lewisin Narnian tarinoiden valkeasta velhosta. Tarinassa on kaksi tasoa: toisaalta fantasiatasolla kaksi mahtivoimaa ottavat yhteen maailmanloppua enteillen, toisaalta eletään reaalimaailmassa tsaari Aleksanteri III:n Venäjällä. Mukaansatempaava nuorten fantasiakirja, jonka kuvaukset tuulessa pyörtävistä lumihiutaleista ja jääkukkia ikkunoihin piirtävästä pakkasesta viilentävät mukavasti heinäkuun lopun helteillä!

Uskallatko sukeltaa salakäytävään?

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Atena 2010.

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Harjukaupungin salakäytävät johdattelee lukijan maailmaan, jossa kaikki on päällisin puolin kohdallaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu, eivätkä lukijat sen paremmin kuin teoksen henkilötkään osaa aavistella, minne tie johtaa.

Olli Suomisen elämässä kaikki tuntuu olevan kohdallaan: on vaimo ja lapsi, omakotitalo ja työ kustantamossa. Elokuvakerho tuo piristystä toisiaan muistuttaviin päiviin. Suomisen keskiluokkainen idylli kuitenkin järkkyy, kun kuvioihin astuu nuoruuden mielitietty, nykyinen menestyskirjailija Kerttu Kara. Lapsuusmuistot ja ahdistavat unet alkavat kiusata Suomista, ja pian Suominen huomaa olevansa marionetti jonkun toisen käsikirjoittamassa esityksessä.

Jääskeläisen teos muistuttaa nimensä mukaisesti salakäytävää. Romaanin tapahtumien nykyhetkestä hypätään välillä Suomisen lapsuusmuistoihin, jotka valottavat Suomisen ja Karan välistä suhdetta. Elokuvilla on teoksessa suuri rooli, ja myös unimaailmalla leikitellään. Harjukaupungin salakäytävät sijoittuu Jyväskylään, ja tarkat ympäristökuvaukset nostavat kaupungin lähes henkilöhahmon asemaan. Mielenkiintoista on myös sosiaalisen median tunkeutuminen kirjallisuuteen: Harjukaupungin salakäytävissä Facebookilla on hämmästyttävän merkittävä rooli tapahtumien kulussa.

Jääskeläisen hienovaraisesti nyrjähtänyt todellisuus saa aikaan kylmiä väreitä, kun malttaa lukea riittävän pitkälle. Teos käynnistyy hitaasti, ja Suomisen staattinen arki on paikoin pitkästyttävää seurattavaa. Teokseen varkain hiipivä vangitseva, paikoin uhkaavakin tunnelma kuitenkin palkitsee lukijansa. Tiiviin tunnelman ansiosta voi antaa anteeksi henkilöhahmojen kulmikkuuden ja kerronnan ajoittaisen kömpelyyden. Teoksesta on hankala paljastaa paljoa pilaamatta lukuelämystä. Lukijan on itse uskaltauduttava salakäytäviin. Määränpää on todellakin arvoitus, sillä teoksesta on painettu kaksi versiota, joiden loppuratkaisut poikkeavat toisistaan. Loppuratkaisut ovat luettavissa Atenan verkkosivuilla.

Nostalgiaa helposti nautittavassa muodossa

Anna Gavalda: Karkumatka. Gummerus 2010.

Anna Gavaldan ihastuttava pienoisromaani Karkumatka on täydellistä luettavaa kiireettömään kesäpäivään. Sisarukset Garance, Lola ja Simon ovat matkalla sukulaisensa häihin. Sisarusparven kuopus Vincent ei pääse töidensä takia paikalle, ja kolmikko päättää karata häntä tapaamaan. Alkaa päivän mittainen riemukas ja haikea pakomatka lapsuuteen, kauas häähumusta, avio-ongelmista ja aikuiselämän velvollisuuksista.

Kirja on vain 120 sivua pitkä, eikä tilaa ole tuhlattu henkilöiden syvälliseen esittelyyn. Gavalda on kuitenkin onnistunut ihailtavalla tavalla puhaltamaan hahmoihinsa hengen. Henkilöt eivät ole kiiltokuvia vaan rosoisia, välillä kapeakatseisia ja ilkeitäkin. Sisarusten keskinäisestä suhteista huokuu lämpö ja aitous, ja hyväntahtoinen naljailu voisi olla suora otos oikeasta elämästä. Ainakin siskojen tai veljien kanssa kasvaneiden luulisi viehättyvän Karkumatkasta.

Karkumatka on samaan aikaan hauska ja elämänmakuinen. Teoksen näennäisestä kepeydestä huolimatta siitä löytyy melankolinen pohjavire. Aikuisuus tarkoittaa paitsi mahdollisuuksia, myös luopumista. Jokaiselle yli 12-vuotiaalle lienee tuttua haikailu kaukaisiin lapsuuden kesiin, jolloin aurinko paistoi, järvivesi oli lämmintä, ruoho vihreämpää ja mansikat makeampia. Karkumatka on oikotie noihin huolettomiin päiviin. Kun uppoaa lukemiseen, heinäsirkan sirityksen voi melkein kuulla.