"Kuun hymyillessä taivaalla anelin yötä yllättämään minut ikiomalla unelmalla."

ABULHAWA, SUSAN: Jeninin aamut, Like 2010

"Tuon illan viattomat keskustelumme paljastivat unelmiemme yksityiskohdat. 'Oikea vuode.' 'Ei sotilaita.' 'Leikkikenttä.' 'Puutarha.' 'Polkupyörä.' Luettelo yksinkertaisista toiveistamme piteni. Kirjoitimme ne ylös, valitsimme niistä kolme tärkeitä ja vertailimme valintojamme.

Huda halusi ennemmän kuin mitään muuta istua meren rannalla. "Ihan vain istua", hän sanoi, "koska en osaa uida."

En ole koskaan unohtanut sitä. Hänen suurimman toiveensa yksinkertaisuus saa minut nyt itkemään."



Niin kaunis, niin surullinen. Ahdistava, ihana romaani. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnemylläkkää minkä romaani sai minussa aikaan.

Al-Hijan suvun tarina kerrotaan vuodesta 1941, jolloin tämä palestiinalaissuku viljelee maitaan Ein Hodin pienessä kylässä lähellä Haifaa. Vuonna 1948 heidän kyläänsä hyökätään ja heidät ajetaan pois kotiseudultaan. Alkaa vuosien, vuosikymmenien elämä pakolaisleirissä. Jatkuva pelko, sota, kuolema, epätietoisuus ja hallituksen tyhjät lupaukset jättävät ihmisiin syvät jäljet, katkeruuden ja halun kostaa. Amal, romaanin keskushenkilö päätyy stipendin turvin Yhdysvaltoihin maattomana, perheettömänä, juurettomana ja elinikäisen trauman merkitsemänä.

Tarinassa kietoutuvat toisiinsa vahvat tunteet: Viha ja rakkaus, suru ja ilo, kosto ja anteeksianto, ylpeys ja nöyryys.

Oivaltavasti menneen ja nykyisyyden yhdistävä ja niistä merkityksiä ammentava romaani valaisee hyvin Lähi-Idässä vuosikymmenet kytenyttä jännitettä ja antaa meille vihdoinkin myös sen toisen näkökulman.