Eve Hietamies: Yösyöttö. Otava 2010.Toimittaja Antti Pasasen elämä muuttuu, kun vaimo kaasuttaa taksin kyydissä synnytyssairaalan pihasta jättäen miehensä seisomaan vauvan turvakaukalon kanssa tupakointikieltomerkin alle. Harteitaan kohauttaen Pia oli todennut ”sori, mä en pysty tähän”, ja marssinut lähimpään taksiin. Antti ei voi tehdä muuta kuin mennä kotiin, ottaa töistä hoitovapaata ja opetella elämään puklurättien, kakkavaippojen ja äidinmaidonkorvikkeiden kanssa.
Matkustelevaan elämään ja omaan vapauteensa tottunut Antti kärsii melkoisista sopeutumisvaikeuksista, mutta melko itsepäisesti kieltäytyy puhumasta niistä muiden kanssa. Neuvolatädin markkinoima ”verkostoituminen samassa elämäntilanteessa olevien kanssa” tuottaa jurohkolle suomalaismiehelle vaikeuksia, koska kotonaan lapsia hoitavien äitien synnytys- ja imetysjuttuja on niin vaikea kuunnella. Yksinäisyys ajaa Antin kuitenkin musiikkileikkikouluun ja joka-aamuisiin istuntoihin kodin lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon. Puistossa Antti tapaa muita kotiäitejä ja saa aikuista keskusteluseuraa, tosin naistäyteistä sellaista.
Eve Hietamies kuvailee yksinhuoltajan arkea uskottavasti. Kirjaa ei ole kirjoitettu komediaksi, vaikka sellainen olisi aiheesta helposti irronnut. Antti kärsii oikeasti väsymyksestä, turhautumisesta, tylsistymisestä ja avuttomuuden tunteesta, joskaan hän ei äijämäisen asenteensa takia tuntemuksiaan syvemmin pohdiskele. Antti on kuitenkin kaikkine puutteineen sympaattinen hahmo, joka yrittää pärjätä uudessa elämäntilanteessa. Antin Paavoksi ristimä poika jää tarinassa lähinnä objektiksi, eikä Paavon äidin roolikaan ole suuri. Pian taustoja kyllä valotetaan jonkin verran, jolloin hänen käytöksensä saa selityksen, mutta muuten vaimo on lähinnä taustatekijä tarinassa.
Kirjaa voi suositella kaikille vauvaperheen arjesta kiinnostuneille. Sen parissa viihtyy melko hyvin, vaikka se ei mikään maailmaa mullistava teos olekaan.
