Nostalgiaa helposti nautittavassa muodossa

Anna Gavalda: Karkumatka. Gummerus 2010.

Anna Gavaldan ihastuttava pienoisromaani Karkumatka on täydellistä luettavaa kiireettömään kesäpäivään. Sisarukset Garance, Lola ja Simon ovat matkalla sukulaisensa häihin. Sisarusparven kuopus Vincent ei pääse töidensä takia paikalle, ja kolmikko päättää karata häntä tapaamaan. Alkaa päivän mittainen riemukas ja haikea pakomatka lapsuuteen, kauas häähumusta, avio-ongelmista ja aikuiselämän velvollisuuksista.

Kirja on vain 120 sivua pitkä, eikä tilaa ole tuhlattu henkilöiden syvälliseen esittelyyn. Gavalda on kuitenkin onnistunut ihailtavalla tavalla puhaltamaan hahmoihinsa hengen. Henkilöt eivät ole kiiltokuvia vaan rosoisia, välillä kapeakatseisia ja ilkeitäkin. Sisarusten keskinäisestä suhteista huokuu lämpö ja aitous, ja hyväntahtoinen naljailu voisi olla suora otos oikeasta elämästä. Ainakin siskojen tai veljien kanssa kasvaneiden luulisi viehättyvän Karkumatkasta.

Karkumatka on samaan aikaan hauska ja elämänmakuinen. Teoksen näennäisestä kepeydestä huolimatta siitä löytyy melankolinen pohjavire. Aikuisuus tarkoittaa paitsi mahdollisuuksia, myös luopumista. Jokaiselle yli 12-vuotiaalle lienee tuttua haikailu kaukaisiin lapsuuden kesiin, jolloin aurinko paistoi, järvivesi oli lämmintä, ruoho vihreämpää ja mansikat makeampia. Karkumatka on oikotie noihin huolettomiin päiviin. Kun uppoaa lukemiseen, heinäsirkan sirityksen voi melkein kuulla.