Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Harjukaupungin salakäytävät johdattelee lukijan maailmaan, jossa kaikki on päällisin puolin kohdallaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu, eivätkä lukijat sen paremmin kuin teoksen henkilötkään osaa aavistella, minne tie johtaa.
Jääskeläisen teos muistuttaa nimensä mukaisesti salakäytävää. Romaanin tapahtumien nykyhetkestä hypätään välillä Suomisen lapsuusmuistoihin, jotka valottavat Suomisen ja Karan välistä suhdetta. Elokuvilla on teoksessa suuri rooli, ja myös unimaailmalla leikitellään. Harjukaupungin salakäytävät sijoittuu Jyväskylään, ja tarkat ympäristökuvaukset nostavat kaupungin lähes henkilöhahmon asemaan. Mielenkiintoista on myös sosiaalisen median tunkeutuminen kirjallisuuteen: Harjukaupungin salakäytävissä Facebookilla on hämmästyttävän merkittävä rooli tapahtumien kulussa.
Jääskeläisen hienovaraisesti nyrjähtänyt todellisuus saa aikaan kylmiä väreitä, kun malttaa lukea riittävän pitkälle. Teos käynnistyy hitaasti, ja Suomisen staattinen arki on paikoin pitkästyttävää seurattavaa. Teokseen varkain hiipivä vangitseva, paikoin uhkaavakin tunnelma kuitenkin palkitsee lukijansa. Tiiviin tunnelman ansiosta voi antaa anteeksi henkilöhahmojen kulmikkuuden ja kerronnan ajoittaisen kömpelyyden. Teoksesta on hankala paljastaa paljoa pilaamatta lukuelämystä. Lukijan on itse uskaltauduttava salakäytäviin. Määränpää on todellakin arvoitus, sillä teoksesta on painettu kaksi versiota, joiden loppuratkaisut poikkeavat toisistaan. Loppuratkaisut ovat luettavissa Atenan verkkosivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!