Koululaisen arjesta lämpimästi

Miltä tuntuu jättää tutut ympyrät ja muuttaa kauas kotiseudulta, siitä kertoo Katariina Romppaisen lastenkirja Roolipeliä. Reipas poikatyttö Venla on juuri muuttanut Itä-Lapista Etelä-Suomeen äitinsä kanssa. Koulu on kohta alkamassa kesän jälkeen, ja Venla odottaa innolla ensimmäistä koulupäivää 4C–luokalla. Erityisesti Venla on innoissaan tulevista kavereista, varsinkin toisista tytöistä, sillä pohjoisessa Venla on ollut kyläkoulussa luokkansa ainut tyttö. Toisaalta olo on haikea: isää ja Jussi-serkkua on ikävä. Onneksi on nettipuhelut ja webkamera, niin voi jutella isän kanssa kasvotusten, vaikka välissä on monta sataa kilometriä.


Koulu ei kuitenkaan ala Venlan iloisten odotusten mukaisesti, vaan uudet luokkatoverit suhtautuvat mutkattomaan ja reippaaseen Venlaan nyreästi: tytöt ovat kerrassaan kummallisia, pojat eivät huoli jalkapallopeliin ja uusi opettajakin vaikuttaa tiukkapipoiselta. Seuraavat viikotkaan eivät tuo muutosta toisten suhtautumiseen, ja Venla on allapäin. Elämä ei ole todellakaan helppoa, kun sopassa porisevat uusi paikkakunta, uusi koulu, uudet luokkatoverit, Venlan puhuma Lapin murre ja suorasukainen luonne: hän sanoo niin kuin asiat ovat turhia kiertelemättä. Isä ehdottaa Venlalle uutta harrastusta, judoa. Matkalla judoharkkoihin Venla kuitenkin erehtyy talosta ja päätyy aivan toisenlaisen harrastukseen piiriin.

Kirjassa on klassisten tyttökirjojen aineksia: räväkkä Venla sulattaa sydämet kuin Montgomeryn Anna konsanaan. Lukijan on helppo samaistua Venlaan ja asettua hänen puolelleen. Koululaisen arjen lisäksi kirjassa kuvataan myös laajempia ja vakavampia aiheita kuten kyläkoulujen kuolemaa ja juurettomuutta. Lisäksi kirja on hyvä lisä harrastusaiheisiin kirjoihin.