keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Mielipahan aliarvostettu taiteenlaji






Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. WSOY 2010.


Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajassa ääneen pääsee 80-vuotias jäyhä ja jämpti suomalainen mies. Kirjan idea on yksinkertainen mutta toimiva: kirjan jokaisessa luvussa mielipahalle altis sankarimme päivittelee nykymenoa ja kertoo, kuinka asioiden tulisi olla. Mielipahaa aiheuttavat niin kevyt- eli likhtituotteet kuin auringonpaiste ja kastikkeen kanssa tarjoiltava riisikin. Huumori on tunnetusti vaikea laji, mutta Kyrö hallitsee sen erinomaisesti. Jossain vaiheessa teoksen kaavamaisuus on kääntyä itseään vastaan, mutta Mielensäpahoittajan tenho kantaa kuin kantaakin loppuun asti. On silti hyvä, ettei kirjaa ole venytetty loputtomiin. Kyllä voisi siitä jo mielensä pahoittaa.



Vaikka teoksen päähenkilön nykytilan manaaminen joskus hieman huvittavia piirteitä saakin, ei Kyrö aseta hahmoa naurunalaiseksi. Mielensäpahoittajan rehellisessä juroudessa on jotain sympaattista ja hyvin suomalaista. Mielensäpahoittajan voisi kuvitella vetoavan niin nuorempaan kuin varttuneempaankin ikäpolveen. Vanhemmat voivat samaistua päähenkilöön ja nuoremmat naureskella kaikille niille pienille tai suuremmille asioille, jotka voivat senioreille mielipahaa aiheuttaa.



Kyrön havainnot ovat hykerryttävän tarkkoja ja kieli rikasta. Mielensäpahoittaja on hauska, paikoin liikuttavakin teos, johon kannattaa tarttua, jos lukuelämys on vielä kokematta. Perinteisen kirjan lisäksi teosta on saatavilla myös äänikirjana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tervetuloa kommentoimaan!