Tammisen Muistelmat tekee arjesta juhlaa

Petri Tamminen: Muistelmat. Otava 2004.





Petri Tammisen Muistelmat on eriskummallinen edes löyhästi omaelämäkerralliseksi teokseksi. Ensinnäkin Tamminen päätyi julkaisemaan ”muistelmansa” vain 37-vuotiaana. Lisäksi muistelmilla on pituutta alle 80 sivua. Tamminen ei muutenkaan ole sanoja tuhlaillut: teoksen luvut ovat sivun tai kahden mittaisia. Tamminen onkin lyhytproosan mestari. Koska teksti on hyvin aukkoista, jää lukijalle paljon tilaa tehdä omia päätelmiään. Toisaalta Tamminen onnistuu kertomaan vähäsanaisuudessaankin paljon, ja tämä eleetön sanataiturointi tekee kirjasta valtavan nautinnollista luettavaa.



Teos poikkeaa tavallisista muistelmista ennen kaikkea sisältönsä puolesta. Tammisen Muistelmista ei juuri glooriaa löydy. Sen sijaan Tamminen hemmottelee lukijoitaan tarkkanäköisillä ja humoristisilla tuokiokuvilla, välähdyksillä eletystä elämästä. Tamminen tuntuu teoksessaan ivaavan koko elämäkertakirjallisuutta, jossa usein saavutukset ovat mahtavia ja normaali arki kirosana. Tammisen Muistelmat taasen nostaa nimenomaan arjen parrasvaloihin.



Tamminen kuvaa hienosti, kuinka sattumanvaraisia ja ehkä merkityksettömältäkin tuntuvia asioita muistiimme ankkuroituu. Teos saa lukijan kysymään, mikä lopulta onkaan tärkeää. Selkein muisto omista häistä saattaa liittyä kirkon maton kuviointiin, ja paluu työkaluvajaan vuosien tauon jälkeen voi jäädä mieleen lähes uskonnollisena kokemuksena. Muistelmia voi suositella varauksetta niin arjesta nauttijoille kuin siihen leipiintyneellekin: lukiessa kristallisoituu, että pienikin voi olla suurta. Kyse on vain näkökulmasta.

Mielipahan aliarvostettu taiteenlaji

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. WSOY 2010.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajassa ääneen pääsee 80-vuotias jäyhä ja jämpti suomalainen mies. Kirjan idea on yksinkertainen mutta toimiva: kirjan jokaisessa luvussa mielipahalle altis sankarimme päivittelee nykymenoa ja kertoo, kuinka asioiden tulisi olla. Mielipahaa aiheuttavat niin kevyt- eli likhtituotteet kuin auringonpaiste ja kastikkeen kanssa tarjoiltava riisikin. Huumori on tunnetusti vaikea laji, mutta Kyrö hallitsee sen erinomaisesti. Jossain vaiheessa teoksen kaavamaisuus on kääntyä itseään vastaan, mutta Mielensäpahoittajan tenho kantaa kuin kantaakin loppuun asti. On silti hyvä, ettei kirjaa ole venytetty loputtomiin. Kyllä voisi siitä jo mielensä pahoittaa.



Vaikka teoksen päähenkilön nykytilan manaaminen joskus hieman huvittavia piirteitä saakin, ei Kyrö aseta hahmoa naurunalaiseksi. Mielensäpahoittajan rehellisessä juroudessa on jotain sympaattista ja hyvin suomalaista. Mielensäpahoittajan voisi kuvitella vetoavan niin nuorempaan kuin varttuneempaankin ikäpolveen. Vanhemmat voivat samaistua päähenkilöön ja nuoremmat naureskella kaikille niille pienille tai suuremmille asioille, jotka voivat senioreille mielipahaa aiheuttaa.



Kyrön havainnot ovat hykerryttävän tarkkoja ja kieli rikasta. Mielensäpahoittaja on hauska, paikoin liikuttavakin teos, johon kannattaa tarttua, jos lukuelämys on vielä kokematta. Perinteisen kirjan lisäksi teosta on saatavilla myös äänikirjana.

Precious, DVD-videolevy, 2010

Elokuva kertoo mustan harlemilaistytön selviytymistarinan. Päähenkilö, Precious, on lukutaidoton teinityttö, jota laiminlyödään ja käytetään hyväksi hänen kotonaan. Kaiken lisäksi hänet potkitaan ulos koulusta, joten  hänen tulevaisuutensa  ei vaikuta lupaavalta. Hänen pelastuksekseen koituu erityiskoulu, johon hän pääsee kehittämään mm. lukutaitoaan. Ja erityisesti eräs sydämellinen naisopettaja, joka ottaa hänen siipiensä suojaan ja kohtelee häntä kuin omaa tytärtään. Käytännöllisesti katsoen opettaja onkin ainoa kunnon äiti, jota Preciousilla on koskaan ollut. Tarina on järkyttävä, ajatuksiaherättävä  ja todentuntuinen. Elokuvan loppu on kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen onnellinen. Minussa elokuva herätti ajatuksen, että lapsi kyllä selviää pahoistakin vaikeuksista kunhan hänellä on tukenaan edes yksi turvallinen ja rakastava aikuinen.

Ikäraja 15v. Perustuu kirjaan: Sapphire, Precious: harlemilaistytön tarina, Like, 2010

Hytisevää kylmyyttä heinäkuun helteessä

Saksalaiskirjailija Kai Meyerin kiehtova ja vauhdikas fantasiatarina Jäinen valtakunta vie lukijan vuoden 1893 Pietariin ja ylellisen hienoon Aurora-hotelliin. Hotellin moninaiseen henkilökuntaan kuuluu myös 12-vuotias orpo poikatyttö Hiiri, jonka tehtävänä on kiillottaa äveriäiden matkalaisten kenkiä. Lumipyry ja kiristyvä pakkanen pitää Pietaria otteessaan, ja Hiiri alkaa epäillä, että viidennen kerroksen tsaarinsviitissä majailevalla asukkaalla ja hänen oudolla palvelijallaan saattaisi olla jotain tekemistä jäätävän kelin kanssa. Hotellin ensimmäiseen kerrokseen majoittuu puolestaan värikäs englantilainen lady Tamsin Spellwell, jolla on asioita selvitettävänä sviitin salaperäisen asukkaan kanssa. Myös Hiirellä on omat salaisuutensa, samoin hänen jo edesmenneellä äidillään.


Kai Meyer on saanut kirjaansa vaikutteita H. C. Andersenin Lumikuningatar-sadusta sekä C. S. Lewisin Narnian tarinoiden valkeasta velhosta. Tarinassa on kaksi tasoa: toisaalta fantasiatasolla kaksi mahtivoimaa ottavat yhteen maailmanloppua enteillen, toisaalta eletään reaalimaailmassa tsaari Aleksanteri III:n Venäjällä. Mukaansatempaava nuorten fantasiakirja, jonka kuvaukset tuulessa pyörtävistä lumihiutaleista ja jääkukkia ikkunoihin piirtävästä pakkasesta viilentävät mukavasti heinäkuun lopun helteillä!

Uskallatko sukeltaa salakäytävään?

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Atena 2010.

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Harjukaupungin salakäytävät johdattelee lukijan maailmaan, jossa kaikki on päällisin puolin kohdallaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu, eivätkä lukijat sen paremmin kuin teoksen henkilötkään osaa aavistella, minne tie johtaa.

Olli Suomisen elämässä kaikki tuntuu olevan kohdallaan: on vaimo ja lapsi, omakotitalo ja työ kustantamossa. Elokuvakerho tuo piristystä toisiaan muistuttaviin päiviin. Suomisen keskiluokkainen idylli kuitenkin järkkyy, kun kuvioihin astuu nuoruuden mielitietty, nykyinen menestyskirjailija Kerttu Kara. Lapsuusmuistot ja ahdistavat unet alkavat kiusata Suomista, ja pian Suominen huomaa olevansa marionetti jonkun toisen käsikirjoittamassa esityksessä.

Jääskeläisen teos muistuttaa nimensä mukaisesti salakäytävää. Romaanin tapahtumien nykyhetkestä hypätään välillä Suomisen lapsuusmuistoihin, jotka valottavat Suomisen ja Karan välistä suhdetta. Elokuvilla on teoksessa suuri rooli, ja myös unimaailmalla leikitellään. Harjukaupungin salakäytävät sijoittuu Jyväskylään, ja tarkat ympäristökuvaukset nostavat kaupungin lähes henkilöhahmon asemaan. Mielenkiintoista on myös sosiaalisen median tunkeutuminen kirjallisuuteen: Harjukaupungin salakäytävissä Facebookilla on hämmästyttävän merkittävä rooli tapahtumien kulussa.

Jääskeläisen hienovaraisesti nyrjähtänyt todellisuus saa aikaan kylmiä väreitä, kun malttaa lukea riittävän pitkälle. Teos käynnistyy hitaasti, ja Suomisen staattinen arki on paikoin pitkästyttävää seurattavaa. Teokseen varkain hiipivä vangitseva, paikoin uhkaavakin tunnelma kuitenkin palkitsee lukijansa. Tiiviin tunnelman ansiosta voi antaa anteeksi henkilöhahmojen kulmikkuuden ja kerronnan ajoittaisen kömpelyyden. Teoksesta on hankala paljastaa paljoa pilaamatta lukuelämystä. Lukijan on itse uskaltauduttava salakäytäviin. Määränpää on todellakin arvoitus, sillä teoksesta on painettu kaksi versiota, joiden loppuratkaisut poikkeavat toisistaan. Loppuratkaisut ovat luettavissa Atenan verkkosivuilla.

Nostalgiaa helposti nautittavassa muodossa

Anna Gavalda: Karkumatka. Gummerus 2010.

Anna Gavaldan ihastuttava pienoisromaani Karkumatka on täydellistä luettavaa kiireettömään kesäpäivään. Sisarukset Garance, Lola ja Simon ovat matkalla sukulaisensa häihin. Sisarusparven kuopus Vincent ei pääse töidensä takia paikalle, ja kolmikko päättää karata häntä tapaamaan. Alkaa päivän mittainen riemukas ja haikea pakomatka lapsuuteen, kauas häähumusta, avio-ongelmista ja aikuiselämän velvollisuuksista.

Kirja on vain 120 sivua pitkä, eikä tilaa ole tuhlattu henkilöiden syvälliseen esittelyyn. Gavalda on kuitenkin onnistunut ihailtavalla tavalla puhaltamaan hahmoihinsa hengen. Henkilöt eivät ole kiiltokuvia vaan rosoisia, välillä kapeakatseisia ja ilkeitäkin. Sisarusten keskinäisestä suhteista huokuu lämpö ja aitous, ja hyväntahtoinen naljailu voisi olla suora otos oikeasta elämästä. Ainakin siskojen tai veljien kanssa kasvaneiden luulisi viehättyvän Karkumatkasta.

Karkumatka on samaan aikaan hauska ja elämänmakuinen. Teoksen näennäisestä kepeydestä huolimatta siitä löytyy melankolinen pohjavire. Aikuisuus tarkoittaa paitsi mahdollisuuksia, myös luopumista. Jokaiselle yli 12-vuotiaalle lienee tuttua haikailu kaukaisiin lapsuuden kesiin, jolloin aurinko paistoi, järvivesi oli lämmintä, ruoho vihreämpää ja mansikat makeampia. Karkumatka on oikotie noihin huolettomiin päiviin. Kun uppoaa lukemiseen, heinäsirkan sirityksen voi melkein kuulla.

Huumoria ja seikkailuja helppolukuisissa kirjoissa

Maailman pienin koira, chihuahua Sihis, seikkailee Harri István Mäen uusimmassa Sihis-kirjassa Sihis ja kummituskameli. Sihiksen oma kummitusperhe on juuri laskenut laivansa ankkuriin Pääkallopoukamaan ja odottelee talven tuloa, kun posti tuo hälyttäviä uutisia: kummituskameli on kadonnut Valittavan Aaveen autiomaassa. Minne kameli on joutunut? Piileekö kamelin katoamisessa jokin salaisuus? Sitä Sihis ja kummitusperhe lähtevät selvittämään. Kirja on taattua, kotimaista Keltanokka-sarjaa, jossa vaikeimmat sanat on tavutettu.

Kaverukset Lasse ja Maija lyövät jälleen viisaat päänsä yhteen Martin Widmarkin uusimmassa Lasse-Maijan etsivätoimisto –sarjan kirjassa Koulun arvoitus. Tällä kertaa joku levittää Vallilan kaupungissa väärennettyjä kympin seteleitä. Setelit ovat taitavasti tehtyjä, ja jäljet johtavat Vallilan kouluun, jonne on juuri hankittu uusi kopiokone. Kuka seteleitä jäljentää? Kaisa-opettaja, kouluterveydenhoitaja, talonmies vaiko itse rehtori? Lasse, Maija ja poliisimestari ovat jälleen selvittämässä visaista mysteeriä.

Teemu Saarisen Werneri-sarjaan kuuluva kirja Mummoni on pankkirosvo kertoo koulupoika Toukosta, tämän mummosta ja mummon parhaasta ystävästä Sennistä. Mummoa uhkaa vanhainkoti, mutta hän ei kohtaloonsa alistu, vaan ennemmin karkaa Toukon perheen Ladalla. Mukaansa mummo houkuttelee Toukon, ja Senni pelastetaan vanhainkodista. Ensin ryöstetään pankkeja Suomessa, mutta pian kolmikko siirtyy jo Ruotsin ja Norjan puolelle. Rosvot kohtelevat ryöstettyjä pehmein ottein: pankkien henkilökunta ja asiakkaat teljetään kassaholviin kahvin, pullan ja sanaristikoiden kera. Kuinka koplan mahtaa käydä? Mitä ryöstösaaliilla tehdään? Se selviää, kun luette tämän huumorintäyteisen kirjan!