Kirjastossa suhisee

Tammisen Muistelmat tekee arjesta juhlaa

2011-12-14T12:13:00.000+02:00

Petri Tamminen: Muistelmat. Otava 2004.

Petri Tammisen Muistelmat on eriskummallinen edes löyhästi omaelämäkerralliseksi teokseksi. Ensinnäkin Tamminen päätyi julkaisemaan ”muistelmansa” vain 37-vuotiaana. Lisäksi muistelmilla on pituutta alle 80 sivua. Tamminen ei muutenkaan ole sanoja tuhlaillut: teoksen luvut ovat sivun tai kahden mittaisia. Tamminen onkin lyhytproosan mestari. Koska teksti on hyvin aukkoista, jää lukijalle paljon tilaa tehdä omia päätelmiään. Toisaalta Tamminen onnistuu kertomaan vähäsanaisuudessaankin paljon, ja tämä eleetön sanataiturointi tekee kirjasta valtavan nautinnollista luettavaa.

Teos poikkeaa tavallisista muistelmista ennen kaikkea sisältönsä puolesta. Tammisen Muistelmista ei juuri glooriaa löydy. Sen sijaan Tamminen hemmottelee lukijoitaan tarkkanäköisillä ja humoristisilla tuokiokuvilla, välähdyksillä eletystä elämästä. Tamminen tuntuu teoksessaan ivaavan koko elämäkertakirjallisuutta, jossa usein saavutukset ovat mahtavia ja normaali arki kirosana. Tammisen Muistelmat taasen nostaa nimenomaan arjen parrasvaloihin.

Tamminen kuvaa hienosti, kuinka sattumanvaraisia ja ehkä merkityksettömältäkin tuntuvia asioita muistiimme ankkuroituu. Teos saa lukijan kysymään, mikä lopulta onkaan tärkeää. Selkein muisto omista häistä saattaa liittyä kirkon maton kuviointiin, ja paluu työkaluvajaan vuosien tauon jälkeen voi jäädä mieleen lähes uskonnollisena kokemuksena. Muistelmia voi suositella varauksetta niin arjesta nauttijoille kuin siihen leipiintyneellekin: lukiessa kristallisoituu, että pienikin voi olla suurta. Kyse on vain näkökulmasta.

Mielipahan aliarvostettu taiteenlaji

2011-11-23T10:42:00.003+02:00

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. WSOY 2010.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajassa ääneen pääsee 80-vuotias jäyhä ja jämpti suomalainen mies. Kirjan idea on yksinkertainen mutta toimiva: kirjan jokaisessa luvussa mielipahalle altis sankarimme päivittelee nykymenoa ja kertoo, kuinka asioiden tulisi olla. Mielipahaa aiheuttavat niin kevyt- eli likhtituotteet kuin auringonpaiste ja kastikkeen kanssa tarjoiltava riisikin. Huumori on tunnetusti vaikea laji, mutta Kyrö hallitsee sen erinomaisesti. Jossain vaiheessa teoksen kaavamaisuus on kääntyä itseään vastaan, mutta Mielensäpahoittajan tenho kantaa kuin kantaakin loppuun asti. On silti hyvä, ettei kirjaa ole venytetty loputtomiin. Kyllä voisi siitä jo mielensä pahoittaa.

Vaikka teoksen päähenkilön nykytilan manaaminen joskus hieman huvittavia piirteitä saakin, ei Kyrö aseta hahmoa naurunalaiseksi. Mielensäpahoittajan rehellisessä juroudessa on jotain sympaattista ja hyvin suomalaista. Mielensäpahoittajan voisi kuvitella vetoavan niin nuorempaan kuin varttuneempaankin ikäpolveen. Vanhemmat voivat samaistua päähenkilöön ja nuoremmat naureskella kaikille niille pienille tai suuremmille asioille, jotka voivat senioreille mielipahaa aiheuttaa.

Kyrön havainnot ovat hykerryttävän tarkkoja ja kieli rikasta. Mielensäpahoittaja on hauska, paikoin liikuttavakin teos, johon kannattaa tarttua, jos lukuelämys on vielä kokematta. Perinteisen kirjan lisäksi teosta on saatavilla myös äänikirjana.

Precious, DVD-videolevy, 2010

2011-07-29T09:52:00.000+03:00

Elokuva kertoo mustan harlemilaistytön selviytymistarinan. Päähenkilö, Precious, on lukutaidoton teinityttö, jota laiminlyödään ja käytetään hyväksi hänen kotonaan. Kaiken lisäksi hänet potkitaan ulos koulusta, joten hänen tulevaisuutensa ei vaikuta lupaavalta. Hänen pelastuksekseen koituu erityiskoulu, johon hän pääsee kehittämään mm. lukutaitoaan. Ja erityisesti eräs sydämellinen naisopettaja, joka ottaa hänen siipiensä suojaan ja kohtelee häntä kuin omaa tytärtään. Käytännöllisesti katsoen opettaja onkin ainoa kunnon äiti, jota Preciousilla on koskaan ollut. Tarina on järkyttävä, ajatuksiaherättävä ja todentuntuinen. Elokuvan loppu on kuitenkin olosuhteet huomioon ottaen onnellinen. Minussa elokuva herätti ajatuksen, että lapsi kyllä selviää pahoistakin vaikeuksista kunhan hänellä on tukenaan edes yksi turvallinen ja rakastava aikuinen.

Ikäraja 15v. Perustuu kirjaan: Sapphire, Precious: harlemilaistytön tarina, Like, 2010

Hytisevää kylmyyttä heinäkuun helteessä

2011-07-28T14:31:00.000+03:00

Saksalaiskirjailija Kai Meyerin kiehtova ja vauhdikas fantasiatarina Jäinen valtakunta vie lukijan vuoden 1893 Pietariin ja ylellisen hienoon Aurora-hotelliin. Hotellin moninaiseen henkilökuntaan kuuluu myös 12-vuotias orpo poikatyttö Hiiri, jonka tehtävänä on kiillottaa äveriäiden matkalaisten kenkiä. Lumipyry ja kiristyvä pakkanen pitää Pietaria otteessaan, ja Hiiri alkaa epäillä, että viidennen kerroksen tsaarinsviitissä majailevalla asukkaalla ja hänen oudolla palvelijallaan saattaisi olla jotain tekemistä jäätävän kelin kanssa. Hotellin ensimmäiseen kerrokseen majoittuu puolestaan värikäs englantilainen lady Tamsin Spellwell, jolla on asioita selvitettävänä sviitin salaperäisen asukkaan kanssa. Myös Hiirellä on omat salaisuutensa, samoin hänen jo edesmenneellä äidillään.

Kai Meyer on saanut kirjaansa vaikutteita H. C. Andersenin Lumikuningatar-sadusta sekä C. S. Lewisin Narnian tarinoiden valkeasta velhosta. Tarinassa on kaksi tasoa: toisaalta fantasiatasolla kaksi mahtivoimaa ottavat yhteen maailmanloppua enteillen, toisaalta eletään reaalimaailmassa tsaari Aleksanteri III:n Venäjällä. Mukaansatempaava nuorten fantasiakirja, jonka kuvaukset tuulessa pyörtävistä lumihiutaleista ja jääkukkia ikkunoihin piirtävästä pakkasesta viilentävät mukavasti heinäkuun lopun helteillä!

Uskallatko sukeltaa salakäytävään?

2011-07-14T14:14:00.000+03:00

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Atena 2010.

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaani Harjukaupungin salakäytävät johdattelee lukijan maailmaan, jossa kaikki on päällisin puolin kohdallaan. Pinnan alla kuitenkin kuohuu, eivätkä lukijat sen paremmin kuin teoksen henkilötkään osaa aavistella, minne tie johtaa.

Olli Suomisen elämässä kaikki tuntuu olevan kohdallaan: on vaimo ja lapsi, omakotitalo ja työ kustantamossa. Elokuvakerho tuo piristystä toisiaan muistuttaviin päiviin. Suomisen keskiluokkainen idylli kuitenkin järkkyy, kun kuvioihin astuu nuoruuden mielitietty, nykyinen menestyskirjailija Kerttu Kara. Lapsuusmuistot ja ahdistavat unet alkavat kiusata Suomista, ja pian Suominen huomaa olevansa marionetti jonkun toisen käsikirjoittamassa esityksessä.

Jääskeläisen teos muistuttaa nimensä mukaisesti salakäytävää. Romaanin tapahtumien nykyhetkestä hypätään välillä Suomisen lapsuusmuistoihin, jotka valottavat Suomisen ja Karan välistä suhdetta. Elokuvilla on teoksessa suuri rooli, ja myös unimaailmalla leikitellään. Harjukaupungin salakäytävät sijoittuu Jyväskylään, ja tarkat ympäristökuvaukset nostavat kaupungin lähes henkilöhahmon asemaan. Mielenkiintoista on myös sosiaalisen median tunkeutuminen kirjallisuuteen: Harjukaupungin salakäytävissä Facebookilla on hämmästyttävän merkittävä rooli tapahtumien kulussa.

Jääskeläisen hienovaraisesti nyrjähtänyt todellisuus saa aikaan kylmiä väreitä, kun malttaa lukea riittävän pitkälle. Teos käynnistyy hitaasti, ja Suomisen staattinen arki on paikoin pitkästyttävää seurattavaa. Teokseen varkain hiipivä vangitseva, paikoin uhkaavakin tunnelma kuitenkin palkitsee lukijansa. Tiiviin tunnelman ansiosta voi antaa anteeksi henkilöhahmojen kulmikkuuden ja kerronnan ajoittaisen kömpelyyden. Teoksesta on hankala paljastaa paljoa pilaamatta lukuelämystä. Lukijan on itse uskaltauduttava salakäytäviin. Määränpää on todellakin arvoitus, sillä teoksesta on painettu kaksi versiota, joiden loppuratkaisut poikkeavat toisistaan. Loppuratkaisut ovat luettavissa Atenan verkkosivuilla.

Nostalgiaa helposti nautittavassa muodossa

2011-07-14T14:03:00.000+03:00

Anna Gavalda: Karkumatka. Gummerus 2010.

Anna Gavaldan ihastuttava pienoisromaani Karkumatka on täydellistä luettavaa kiireettömään kesäpäivään. Sisarukset Garance, Lola ja Simon ovat matkalla sukulaisensa häihin. Sisarusparven kuopus Vincent ei pääse töidensä takia paikalle, ja kolmikko päättää karata häntä tapaamaan. Alkaa päivän mittainen riemukas ja haikea pakomatka lapsuuteen, kauas häähumusta, avio-ongelmista ja aikuiselämän velvollisuuksista.

Kirja on vain 120 sivua pitkä, eikä tilaa ole tuhlattu henkilöiden syvälliseen esittelyyn. Gavalda on kuitenkin onnistunut ihailtavalla tavalla puhaltamaan hahmoihinsa hengen. Henkilöt eivät ole kiiltokuvia vaan rosoisia, välillä kapeakatseisia ja ilkeitäkin. Sisarusten keskinäisestä suhteista huokuu lämpö ja aitous, ja hyväntahtoinen naljailu voisi olla suora otos oikeasta elämästä. Ainakin siskojen tai veljien kanssa kasvaneiden luulisi viehättyvän Karkumatkasta.

Karkumatka on samaan aikaan hauska ja elämänmakuinen. Teoksen näennäisestä kepeydestä huolimatta siitä löytyy melankolinen pohjavire. Aikuisuus tarkoittaa paitsi mahdollisuuksia, myös luopumista. Jokaiselle yli 12-vuotiaalle lienee tuttua haikailu kaukaisiin lapsuuden kesiin, jolloin aurinko paistoi, järvivesi oli lämmintä, ruoho vihreämpää ja mansikat makeampia. Karkumatka on oikotie noihin huolettomiin päiviin. Kun uppoaa lukemiseen, heinäsirkan sirityksen voi melkein kuulla.

Huumoria ja seikkailuja helppolukuisissa kirjoissa

2011-05-06T12:00:00.000+03:00

Maailman pienin koira, chihuahua Sihis, seikkailee Harri István Mäen uusimmassa Sihis-kirjassa Sihis ja kummituskameli. Sihiksen oma kummitusperhe on juuri laskenut laivansa ankkuriin Pääkallopoukamaan ja odottelee talven tuloa, kun posti tuo hälyttäviä uutisia: kummituskameli on kadonnut Valittavan Aaveen autiomaassa. Minne kameli on joutunut? Piileekö kamelin katoamisessa jokin salaisuus? Sitä Sihis ja kummitusperhe lähtevät selvittämään. Kirja on taattua, kotimaista Keltanokka-sarjaa, jossa vaikeimmat sanat on tavutettu.

Kaverukset Lasse ja Maija lyövät jälleen viisaat päänsä yhteen Martin Widmarkin uusimmassa Lasse-Maijan etsivätoimisto –sarjan kirjassa Koulun arvoitus. Tällä kertaa joku levittää Vallilan kaupungissa väärennettyjä kympin seteleitä. Setelit ovat taitavasti tehtyjä, ja jäljet johtavat Vallilan kouluun, jonne on juuri hankittu uusi kopiokone. Kuka seteleitä jäljentää? Kaisa-opettaja, kouluterveydenhoitaja, talonmies vaiko itse rehtori? Lasse, Maija ja poliisimestari ovat jälleen selvittämässä visaista mysteeriä.

Teemu Saarisen Werneri-sarjaan kuuluva kirja Mummoni on pankkirosvo kertoo koulupoika Toukosta, tämän mummosta ja mummon parhaasta ystävästä Sennistä. Mummoa uhkaa vanhainkoti, mutta hän ei kohtaloonsa alistu, vaan ennemmin karkaa Toukon perheen Ladalla. Mukaansa mummo houkuttelee Toukon, ja Senni pelastetaan vanhainkodista. Ensin ryöstetään pankkeja Suomessa, mutta pian kolmikko siirtyy jo Ruotsin ja Norjan puolelle. Rosvot kohtelevat ryöstettyjä pehmein ottein: pankkien henkilökunta ja asiakkaat teljetään kassaholviin kahvin, pullan ja sanaristikoiden kera. Kuinka koplan mahtaa käydä? Mitä ryöstösaaliilla tehdään? Se selviää, kun luette tämän huumorintäyteisen kirjan!

Hersyvää koululaishuumoria

2011-04-07T18:12:00.000+03:00

Tapahtuuko Ruojan kaupunginosassa yliluonnollisia asioita? Näitä selvittävät kaverukset Vallu ja Pate Tuula Kallioniemen kirjassa Valopäiden veljeskunta. Pojat uskovat, että heidän koulussaan on humanoideja, jotka aikovat viipaloida koulun, lastata ufoon ja kuljettaa ulkoavaruuteen. Koulu oikein vilisee epäilyttäviä tyyppejä: rehtori on selvännäkijä, kouluterveydenhoitaja on ihmissusi ja keittäjä on noita. Lisäksi koulussa majailee räyhähenkiä, kotitonttu, kummitus, enkeleitä ja keijuja.

Vallu ja Pate ovat myös erityisen kiinnostuneita kahdesta luokkansa tytöstä, Dianasta ja Helinästä, jonka on pakko olla keiju jo nimensäkin puolesta. Vallulla ja Helinällä synkkaa, mutta Pate ei saa Dianaa kiinnostumaan itsestään edes salaisella lemmenjuomalla.

Kirja on täynnä hersyvää huumoria, joka kutittaa taatusti nauruhermoja. Myös vauhtia riittää, kun Valopäiden veljeskunnalla on kädet täynnä työtä selvittäessään koulunsa yliluonnollisia tapauksia. Kirjan hauskasta kuvituksesta vastaa sarjakuvapiirtäjänä tunnettu Jii Roikonen.

Koululaisen arjesta lämpimästi

2011-04-07T14:51:00.000+03:00

Miltä tuntuu jättää tutut ympyrät ja muuttaa kauas kotiseudulta, siitä kertoo Katariina Romppaisen lastenkirja Roolipeliä. Reipas poikatyttö Venla on juuri muuttanut Itä-Lapista Etelä-Suomeen äitinsä kanssa. Koulu on kohta alkamassa kesän jälkeen, ja Venla odottaa innolla ensimmäistä koulupäivää 4C–luokalla. Erityisesti Venla on innoissaan tulevista kavereista, varsinkin toisista tytöistä, sillä pohjoisessa Venla on ollut kyläkoulussa luokkansa ainut tyttö. Toisaalta olo on haikea: isää ja Jussi-serkkua on ikävä. Onneksi on nettipuhelut ja webkamera, niin voi jutella isän kanssa kasvotusten, vaikka välissä on monta sataa kilometriä.

Koulu ei kuitenkaan ala Venlan iloisten odotusten mukaisesti, vaan uudet luokkatoverit suhtautuvat mutkattomaan ja reippaaseen Venlaan nyreästi: tytöt ovat kerrassaan kummallisia, pojat eivät huoli jalkapallopeliin ja uusi opettajakin vaikuttaa tiukkapipoiselta. Seuraavat viikotkaan eivät tuo muutosta toisten suhtautumiseen, ja Venla on allapäin. Elämä ei ole todellakaan helppoa, kun sopassa porisevat uusi paikkakunta, uusi koulu, uudet luokkatoverit, Venlan puhuma Lapin murre ja suorasukainen luonne: hän sanoo niin kuin asiat ovat turhia kiertelemättä. Isä ehdottaa Venlalle uutta harrastusta, judoa. Matkalla judoharkkoihin Venla kuitenkin erehtyy talosta ja päätyy aivan toisenlaisen harrastukseen piiriin.

Kirjassa on klassisten tyttökirjojen aineksia: räväkkä Venla sulattaa sydämet kuin Montgomeryn Anna konsanaan. Lukijan on helppo samaistua Venlaan ja asettua hänen puolelleen. Koululaisen arjen lisäksi kirjassa kuvataan myös laajempia ja vakavampia aiheita kuten kyläkoulujen kuolemaa ja juurettomuutta. Lisäksi kirja on hyvä lisä harrastusaiheisiin kirjoihin.

Mini-ihmisten elämää puussa

2011-04-06T15:04:00.000+03:00

Millaista on olla puolitoista millimetriä pitkä ja asua puussa? Siitä kertoo Timothée de Fombellen esikoiskirja Tobi Lolness. Tobi asuu suuressa tammessa, itse asiassa kokonainen pienten ihmisten yhteisö asuu siellä. Tobin perheeseen kuuluu äiti Maia ja isä Sim, joka on tiedemies. Tutkimustyötä tehdessään isälle selviää eräs hyvin käänteentekevä seikka, jota hän ei kuitenkaan halua paljastaa, koska se merkitsisi tammen vähittäistä tuhoa. Isän vaikeneminen tiedoistaan saa aikaan sen, että Lolnessin perhettä aletaan vainota. Heidät karkotetaan tammen latvasta alaoksille. Siellä asukkaat ovat harvassa, naapurit kaukana, mutta Tobi saa kuulla, että viiden tunnin matkan päässä heistä asuu ikäisensä, Elisha Lee -niminen tyttö. Tobi päättää etsiä tytön, sillä ”jos eristyksissä elävä lapsi kuulee, että korkeintaan päivämatkan päässä asuu toinen samanikäinen, ei mikään estä häntä etsimästä tätä käsiinsä”.

Kirjan kerronnassa liikutaan eri aikatasoilla: nykyhetkestä palataan menneeseen ja taas palataan takaisin useaan kertaan. Tarina pysyy silti hyvin kasassa ja jännitys säilyy. Kirjan vahvuus on yllättävyys. Tobi voi olla mitä pahimmassa vaarassa ja lukija luulee jo hänelle käyvän huonosti. Vaarojahan puussa riittää vain puolitoista millimetriä pitkälle pojalle – jäädäkö hämähäkin välipalaksi vai livetä oksalta ja pudota tyhjyyteen! Aina löytyy kuitenkin yllättäen jokin keino, mikä pelastaa Tobin. Kirja pitää mahtavasti otteessaan: lukija hämmästyy aina uudelleen tapahtumien saamaa käännettä.

Kuinka käy Lolnessin perheen? Pelastuuko puu? Loppu jää kutkuttavasti avoimeksi – myös tuleva jatko-osa on pakko lukea!

Yksinhuoltajan arkea

2011-03-10T15:27:00.002+02:00

Eve Hietamies: Yösyöttö. Otava 2010.

Toimittaja Antti Pasasen elämä muuttuu, kun vaimo kaasuttaa taksin kyydissä synnytyssairaalan pihasta jättäen miehensä seisomaan vauvan turvakaukalon kanssa tupakointikieltomerkin alle. Harteitaan kohauttaen Pia oli todennut ”sori, mä en pysty tähän”, ja marssinut lähimpään taksiin. Antti ei voi tehdä muuta kuin mennä kotiin, ottaa töistä hoitovapaata ja opetella elämään puklurättien, kakkavaippojen ja äidinmaidonkorvikkeiden kanssa.

Matkustelevaan elämään ja omaan vapauteensa tottunut Antti kärsii melkoisista sopeutumisvaikeuksista, mutta melko itsepäisesti kieltäytyy puhumasta niistä muiden kanssa. Neuvolatädin markkinoima ”verkostoituminen samassa elämäntilanteessa olevien kanssa” tuottaa jurohkolle suomalaismiehelle vaikeuksia, koska kotonaan lapsia hoitavien äitien synnytys- ja imetysjuttuja on niin vaikea kuunnella. Yksinäisyys ajaa Antin kuitenkin musiikkileikkikouluun ja joka-aamuisiin istuntoihin kodin lähellä sijaitsevaan leikkipuistoon. Puistossa Antti tapaa muita kotiäitejä ja saa aikuista keskusteluseuraa, tosin naistäyteistä sellaista.

Eve Hietamies kuvailee yksinhuoltajan arkea uskottavasti. Kirjaa ei ole kirjoitettu komediaksi, vaikka sellainen olisi aiheesta helposti irronnut. Antti kärsii oikeasti väsymyksestä, turhautumisesta, tylsistymisestä ja avuttomuuden tunteesta, joskaan hän ei äijämäisen asenteensa takia tuntemuksiaan syvemmin pohdiskele. Antti on kuitenkin kaikkine puutteineen sympaattinen hahmo, joka yrittää pärjätä uudessa elämäntilanteessa. Antin Paavoksi ristimä poika jää tarinassa lähinnä objektiksi, eikä Paavon äidin roolikaan ole suuri. Pian taustoja kyllä valotetaan jonkin verran, jolloin hänen käytöksensä saa selityksen, mutta muuten vaimo on lähinnä taustatekijä tarinassa.

Kirjaa voi suositella kaikille vauvaperheen arjesta kiinnostuneille. Sen parissa viihtyy melko hyvin, vaikka se ei mikään maailmaa mullistava teos olekaan.

Kahvintuoksua ja "taloustutkimusta"

2011-02-19T13:19:00.000+02:00

Rimminen, Mikko: Nenäpäivä, Teos 2010.

Finlandia-palkinnon vuonna 2010 saaneen Nenäpäivän humoristinen pinta kätkee alleen surullisia vivahteita. Rimminen käsittelee teoksessaan koskettavasti yksinäisyyttä ja syrjäytymistä, vaikka samaan aikaan lukija saa naurahdella tarinan päähenkilön Irman teoille ja ajatuksille, ja Rimmisen käyttämille kielikuville.

Ihmisrakkaan Irman yksinäinen, kahvinjuonnin ja televisionkatselun rytmittämä elämä saa uuden käänteen, kun hän lähtee hetken mielijohteesta Keravalle hakemaan muuton tieltä pois jaettavia viherkasveja. Jostain syystä Irma eksyy väärään asuntoon, ja huomaa pian istuvansa ventovieraan naisen keittiössä juomassa kahvia pahkakellojen kotoisaa tikitystä kuunnellen. Irma ei kuitenkaan voi kertoa todellista syytä tuloonsa, koska omien virheiden myöntäminen on niin hankalaa. Niinpä hän mutisee miellyttävälle naiselle jotain epämääräistä markkinoista ja taloustutkimuksista samalla pahoitellen sitä, että unohti ensimmäisenä työpäivänään kaikki tarvittavat asiakirjat kotiin.

Ystävällisen ihmisen kanssa jutteleminen antaa Irmalle niin paljon iloa, että hänelle tulee pakonomainen tarve soittaa vieraiden ihmisten ovikelloja, ja tunkeutua sisälle hieman hölmistyneiden asukkaiden kotiin. Asukkaille Irma kertoo tekevänsä taloustutkimusta, ja kahvinjuonnin lomassa esittää sitten melko epämääräisiä kysymyksiä ihmisten taloudellisista tottumuksista. Vaikeuksiin hän joutuu siinä vaiheessa, kun hänen ammatillisuuttaan aletaan epäilemään, ja kyselyihin osallistuneet soittavat poliisille.

Irman henkilöhistoriaa ei oikeastaan avata kirjassa ollenkaan. Lukijalle ei esimerkiksi paljasteta, miksi Irmalla ei ole työtä tai läheisiä ystäviä, tai miksi hänellä on niin etäinen suhde poikaansa. Tämä ei kuitenkaan haittaa. Rimmisen teoksessa tärkeämpää ovat tunnelma, Irman taistelu yksinäisyyttä vastaan, sekä Irman tapaamat ihmiset. Ovelta toiselle kulkiessaan Irma nimittäin kohtaa ihmisiä, jotka ovat yhtä yksinäisiä, elleivät yksinäisempiäkin, kuin hän.

Rimmisen käyttämä kieli on rikasta ja tuoretta. Lukemaansa saa maistella ja herkullisissa kielikuvissa vierähtää tovi jos toinenkin. Nopealukuinen romaani Nenäpäivä ei ole, mutta nautittava kieli ja omaperäinen tarina takaavat sen, että Irman seurassa viettää mielellään pidemmän aikaa. Rimminen on onnistunut kirjoittamaan kirjan, joka on yhtä aikaa surumielinen, todella hauska ja ihmiselämää syleilevä.

Kotiseutukokoelma

2011-02-01T14:36:00.003+02:00

Tiesitkö, että Äänekosken kirjaston opintolukusalista löytyy kotiseutukokoelma?

Kotiseutukokoelmaan on koottu Äänekoskea käsittelevää ja äänekoskelaisten tuottamaa aineistoa. Kokoelmasta löytyy tietokirjoja, kaunokirjallisuutta ja runoja, sekä cd- ja dvd-levyjä. Valikoimaan kuuluu esimerkiksi Hietaman koulun keittokirja, Suomiaisten koulun musiikkinäytelmä-dvd Tarinoita Kalevalasta, sekä Urho Vileniuksen Valoa kansalle. Lisäksi kotiseutukokoelmasta löytyy koulujen, kylien, järjestöjen ja tehtaiden historioita, sekä äänekoskelaisten kaunokirjailijoiden teoksia. Kotiseutukokoelman aineisto on lainattavissa ja varattavissa normaalisti.

Lunta, lunta, lunta.....

2010-12-27T14:38:00.003+02:00

Orhan Pamuk: Lumi. Tammen keltainen kirjasto. 2005.

Orhan Pamuk on turkkilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2006. Jo vuonna 2004 New York Times julisti Lumen yhdeksi vuoden tärkeimmistä kirjoista.

Lumi ei ole helppo kirja, kuten eivät ole muutkaan Pamukin kirjat. Mutta Lumi on upea kirja, ja ehdottomasti lukemisen arvoinen! Niinpä siihen kannattaa tarttua, keskittyä ja lukea intensiivisesti. Kirjasta saa paljon.

Päähenkilönä Lumessa on runoilija nimeltä Ka. Ka on paennut sotilasvallankumousta Turkista Saksaan 1980. Kahdentoista vuoden kuluttua hän palaa kotimaahansa toimittajan ominaisuudessa tekemään juttua Koillis-Turkissa sijaitsevan Karsin kaupungin vaaleista sekä alueen nuorten naisten itsemurha-aallosta. Lumisade katkaisee yhteydet ulos kaupungista ja sotilaat tekevät verisen vallankaappauksen. Ka tapaa nuoruudenrakkautensa ja ajautuu hänen kanssaan suhteeseen. Juonenkäänteet ovat moninaisia, yllättäviä.

Lumi on tunnelmaltaan erikoinen, tiheä. Kuten kirjan nimikin kertoo, yhtenä keskeisenä elementtinä kirjassa on lumi, jota sataa, sataa ja sataa. Lumi tuo aavemaisen ja unenomaisen tunnelman romaaniin. Klassinen romaanirakenne rakentuu useiden lainausten, viitausten ja intertekstuaalisen kudelman ympärille. Romaanissa on paljon henkilöitä, paljon näkökulmia, paljon erilaisia aatteita. Se auttaa ymmärtämään islamistien, separatistien ja useiden muiden ajatusmallien tarkoituksen. Samalla se auttaa ymmärtämään, miksei esim. keskeistä kurdikysymystä niin vain ratkaistakaan. Tai miksi toiset haluavat liberaalin demokratian, toiset puoltavat islamistista valtiota. Jokaisella on mielipiteensä ja se on yhtä väärä tai oikea kuin toisenkin. Yhtä totuutta ei ole, joten sovun syntyminen on mahdototnta.

Lumen juonenkäänteet ovat salapoliisiromaanimaisia. Näkökulmien vaihdokset tulevat yllättäen ja ratkaisut ovat toisinaan erittäin yllättäviä. Asioita tarkastellaan useasta eri näkökulmasta, monen henkilön kautta. Esimerkiksi pedagogisen instituutin rehtorin murha kuvataan aluksi taustatapahtumana päähenkilöiden kahvilatapaamiselle, sitten kuunnellaan rehtorin elämän viimeiset hetket tarkemmin kasettinauhurista. Sanomalehtikirjoitusten "lainaaminen", aikatasojen muutokset ja sisäiset tarinat ovat myös tyypillistä Pamukia. Esimerkiksi pienilevikkisen Rajakaupunginuutisten uutisjutut etukäteen kirjoittavan päätoimittajan tekstit ovat keskeisessä asemassa kirjassa. Edellispäivänä tehdyt uutiset muutuvat todeksi ilmestyessään.
Lumi on herättänyt vihaa Turkissa. Politiikkaa on toki aiemminkin ollut Pamukin kirjoissa, mutta ei ehkä näin keskeisesti ja kantaaottavasti. Kirjojen päähenkilöt ja tärkeimmät sivuhahmot ovat monesti olleet vasemmistolaisia toimittaja-kirjailijoita tai ovat olleet äärivasemmistolaisessa toiminnassa mukana menneisyydessään. Pamukin ihmiskuva on lämpimän intellektuellinen. Ihmiset ovat älyllisesti suuntautuneita, pyrkivät sivistämään itseään, lukevat lehtiä, kirjoittelevat runoja ja proosaa sekä harrastavat teatteria. Toisaalta löytyy kapeakatseisia fundamentalisteja, jotka purkavat ahdistustaan murhaamalla väärässäolijoita.

Itä-länsi -asetelma on myös romaanin keskeisiä teemoja. Turkki on täynnä idän ja lännen vastakkainasettelua. Poliittinen kiihkoilu on johtanut kansanmurhiin, jotka ovat hurjuudessaan vertaansa vailla. Ataturkin hallinto herättää voimakkaita mielipiteitä. Osa ihmisistä ei hyväksu koko miestä eikä hänen aikaansa, osa palvoo häntä miltei pyhänä suurmiehenä.

Eurooppa on aina näyttäytynyt sivistyneenä paratiisina huonossa itsetunnossa rypeville kansoille. Ja turkkilaisetn huonoa itsetuntoa Lumessa parjataan oikein olan takaa. Yksinäisyys, eristäytyminen, syrjäytyminen ja keskinäiset kiistat ovat toisaalta huvittavia, toisaalta surullisen traagisia. Länsi ei ollutkaan aivan sitä mitä odotettiin.

Lumi on nerokas ja järkyttävä kirja. Se on julmankaunista luettavaa. Siinä on runsaasti viittauksia myös Pamukin aiempaan tuotantoon, joten jos on tutustunut Pamukin muihin teoksiin, romaanista löytää vielä uusia tasoja. kertojan vaihteleva rooli teoksessa on mielenkiintoinen ratkaisu. Romaanin loppupuoli sai minut hieman tuskastumaan kun henkilöt kävivät välillä uuvuttavan pitkiä poliittisia keskusteluja, jotka kestivät ja kestivät, alkoivat alusta vain päätyäkseen - ei mihinkään. Uskon että tälläkin on merkityksensä, keskustelua keskustelun perään käydään ympäri maailman yhteisten asioiden hoitamiseksi. Mutta kun on tarpeeksi paljon eri kulttuureita, kansoja ja yksilöitä, lopputulos on usein - ei mikään.

Matka itseen

2010-12-07T12:34:00.000+02:00

Mercier Pascal: Yöjuna Lissaboniin, Tammi 2010

"Jos on niin, että taidamme elää vain pienen osan siitä, mitä meissä piilee – mitä tapahtuu jäljelle jäävälle osalle?”

Sveitsiläinen klassisten kielten opettaja Raimund Gregorius tulee estäneeksi naista hyppäämästä sillalta. Tämä sattuma johdattaa Gregoriuksen portugalilaisen kirjailijan ja lääkärin Amadeu de Pradon maailmaan – ja muuttaa hänen elämänsä. Gregorius jättää taakseen tavanomaisen arkensa ja yllättyneet kollegansa ja lähtee junamatkalle kohti Lissabonia, kiehtovaa, kaunista Portugalin pääkaupunkia. Gregoriusta ajaa pakonomainen halu saada tietää lisää arvoituksellisesta kirjailijasta Amadeu Pradosta ja hänen elämänfilosofiastaan.

Lissabonissa Gregorius etsii käsiinsä kirjailijan tunteneita ihmisiä, ja tutustuu samalla diktatuurin ikeen alla eläneeseen maahan. Monien ihmisten toisistaan poikkeavat käsitykset kirjailijasta muodostuvat käänteentekeväksi Gregoriukselle itselleen. Matka on klassinen metafora muutokselle ja myös tässä romaanissa konkreettinen matka Portugaliin vaertautuu Gregoriuksen matkaksi omaan itseensä ja identitettiinsä.

Yöjuna Lissaboniin on jännittävä ja kiehtova retki ihmisen sielunmaisemaan. Se on psykologinen jännityskertomus kirjallisuuden ja historian maailmasta ja monisyinen kuva siitä, miten ihminen rakentaa identiteettinsä. Sattuma, kohtalo, voi muuttaa yhdessä hetkessä kaiken.

"Miksi me säälimme ihmisiä, jotka eivät pääse matkoille? Siksi että he eivät pysty avartumaan sisäisestikään, koska eivät voi levittyä ulkoisesti, he eivät voi monistua, ja niin heiltä puuttuu mahdollisuus tehdä laajoja retkiä omaan itseensä ja päästä selville, kuka tai mitä muuta heistä olisi voinut tulla.”

Pascal Mercier on oikealta nimeltään Peter Bieri joka on toiminut mm. filosofian opettajana. Amadeu Pradon kirjaa voisikin kuvailla filosofiseksi elämänoppaaksi. Niiden kautta Greogorius syventää tietoisuuttaan omasta elämästään. Myös lukijassa tämä herättää monelaisia ajatuksia. Romaanista riittää pohdittavaa pitkäksi aikaa. Lumoava lukukokemus!

Syksyn satu-uutuuksia

2010-11-29T12:59:00.000+02:00

Kirjailija Riikka Jäntin luomat hahmot Nökö-orava, Toivo-siili ja Iiris-hiiri seikkailevat jälleen tänä syksynä ilmestyneessä saturomaanissa Vaahteratuvan väki ja kivihovin kirous. Tällä kertaa kumppanukset suuntaavat kohti seikkailua ilmapalloalus Sinivarpaalla ja päätyvät Kivihovin kaupunkiin. Nähtävyyksien kiertely uuvuttaa, ja lepäillessään majapaikkansa puutarhassa ystävykset huomaavat pienen talon pihan perällä. Talo kiinnostaa varsinkin Toivoa, joka tekee kohtalokkaan virheen. Pääseekö Toivo enää koskaan kotiin Vaahteratupaan? Saako hän vielä sytyttää tulen pieneen kamiinaansa ja lukea kirjaa sen lämmössä? Vaahteratuvan väki ja Kivihovin kirous päättää Riikka Jäntin saturomaanisarjan. Sarjan tarinoissa ja kuvituksessa on idyllistä vanhanajan tunnelmaa.

Kirjailijasisarukset Tiina ja Sinikka Nopola jatkavat oivallista yhteistyötä kuvittaja Linda Bondestamin kanssa syksyn uutuuskirjalla Gekko ja Puupponen. Tärkeilevä ja topakka Gekko ottaa ystäväkseen lauhkean mainostenjakajan Puupposen. Yhdessä lähdetään naapurimaahan Ruotsiin etsimään Puupposen ylevää aatelisisää von Pudelssonia. Kumppanukset päätyvät pian Ruotsin kuninkaallisten juhliin tanssittamaan kruununprinsessa Auroraa ja prinsessa Sabinaa. Löytääkö Puupponen isänsä? Pehmeneekö Gekon omahyväinen luonne? Humoristinen seikkailutarina tempaa mukaansa. Juonta siivittävät Bondestamin iloiset, värikylläiset kuvat, joissa yhdistellään oivallisesti piirroksia ja valokuvia.

Leposija Kilimakitossa

2010-11-01T12:59:00.002+02:00

Leposija Kilimakitossa kuvaa nykypäivän Mosambikia, mutta kertomus laajenee myös koko eteläiseen Afrikkaan. Aikajänne kulkee taaksepäin aina 20-luvulle asti, siirtomaavalta-aikaan, sisalviljelmiin ja vapaustaistelun tuoksinaan.

Päähenkilöinä on erilaisia miehiä; valkoinen, Etelä-Afrikasta muuttanut Daniel, lääkäri Ze Marques ja kenraali Capinde. Daniel yrittää suojella metsää, jota tuhotaan säälittä. Lääkäri Ze etsii paikkaansa nuoressa valtiossa. Kenraali Capinde, entinen kapinallinen, on vallan turmelema. Miesten moraalikäsitykset ovat koetuksella.

Kirja kertoo paitsi modernista Afrikasta myös maagisesta ajattelusta ja taikuuden voimasta. Modernin ja perinteisen on elettävä rinnakkain.
Esa Salminen, Leposija Kilimakitossa
Johnny Kniga, 2010

"Kuun hymyillessä taivaalla anelin yötä yllättämään minut ikiomalla unelmalla."

2010-10-11T16:40:00.001+03:00

ABULHAWA, SUSAN: Jeninin aamut, Like 2010

"Tuon illan viattomat keskustelumme paljastivat unelmiemme yksityiskohdat. 'Oikea vuode.' 'Ei sotilaita.' 'Leikkikenttä.' 'Puutarha.' 'Polkupyörä.' Luettelo yksinkertaisista toiveistamme piteni. Kirjoitimme ne ylös, valitsimme niistä kolme tärkeitä ja vertailimme valintojamme.

Huda halusi ennemmän kuin mitään muuta istua meren rannalla. "Ihan vain istua", hän sanoi, "koska en osaa uida."

En ole koskaan unohtanut sitä. Hänen suurimman toiveensa yksinkertaisuus saa minut nyt itkemään."

Niin kaunis, niin surullinen. Ahdistava, ihana romaani. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tunnemylläkkää minkä romaani sai minussa aikaan.

Al-Hijan suvun tarina kerrotaan vuodesta 1941, jolloin tämä palestiinalaissuku viljelee maitaan Ein Hodin pienessä kylässä lähellä Haifaa. Vuonna 1948 heidän kyläänsä hyökätään ja heidät ajetaan pois kotiseudultaan. Alkaa vuosien, vuosikymmenien elämä pakolaisleirissä. Jatkuva pelko, sota, kuolema, epätietoisuus ja hallituksen tyhjät lupaukset jättävät ihmisiin syvät jäljet, katkeruuden ja halun kostaa. Amal, romaanin keskushenkilö päätyy stipendin turvin Yhdysvaltoihin maattomana, perheettömänä, juurettomana ja elinikäisen trauman merkitsemänä.

Tarinassa kietoutuvat toisiinsa vahvat tunteet: Viha ja rakkaus, suru ja ilo, kosto ja anteeksianto, ylpeys ja nöyryys.

Oivaltavasti menneen ja nykyisyyden yhdistävä ja niistä merkityksiä ammentava romaani valaisee hyvin Lähi-Idässä vuosikymmenet kytenyttä jännitettä ja antaa meille vihdoinkin myös sen toisen näkökulman.

Afganistanin kauneus

2010-10-11T15:28:00.000+03:00

MARCIANO, FRANCESCA: Matka kuvien taakse, WSOY 2010

..."siinä missä te arvostatte vain naisen ulkonäköä, me arvostamme hänen sydäntään ja sieluaan. Koraanin mukaan naisen kauneus kuuluu vain hänen miehelleen ja on vain aviomiehen silmille tarkoitettu lahja, kun taas lännessä se on kuin, miten sitä nyt sanotaan - kauppatavara? - jotain millä voi käydä kauppaa ja minkä voi panna esille kuin markkinatavaran."
"Mitä enemmän naiselle karttuu ikää meidän kulttuurissamme, sitä viisaampi hänestä tulee, sitä enemmän hän saa arvostusta ja valtaa perheessä. Sitä vastoin lännessä kauneutensa kadottanut nainen on arvoton ja vailla yhteiskunnallista asemaa."
"Aiotteko sanoa että muslimit ovat takaperoisia tai barbaarisia, koska heidän naisensa ovat päättäneet verhota itsensä säilyttääkseen arvokkuutensa, vai että länsimaalaisethan ne barbaareja ovat, koska antavat naistensa leikellä itseään kun he menettävät nuoruutensa ja kauneutensa?"

Nuori italialainen valokuvaaja Maria Galante lähtee Afganistaniin tekemään reportaasia pakkoavioliitoista, jotka ajavat nuoria naisia itsemurhayrityksiin. Parinaan hänellä on rempseä toimittaja Imo Glass. Afganistanissa he törmäävät täysin vieraaseen kulttuuriin, jossa naisen ja länsimaalaisen on erittäin vaikeaa toimia. Juttua on miltei mahdoton tehdä, koska kukaan naisista ei halua puhua, eikä kukaan halua tulla kuvatuksi.

Taustalla väreilee Afganistanin huimaavan kaunis luonto, jota peittävät sodan jäljet, tankit ja maamiinat. Ihmisistä huokuu pelko, epäluulo ja kurjuus. Taleban-hallinnon synkkä perintö on juurtunut kulttuuriin. "Miehet elävät nykyaikaa kännyköineen, mutta ihan kuin nämä naiset olisivat putkahtaneet aikakoneesta."

Romaanissa kuvataan afganistanilaisten lisäksi myös länsimaalaisia avustustyöntekijöitä, sotilaita, reporttereita ja toimittajia. Heidän elämäänsä leimaa toivottomuus, välinpitämättömyys ja ahneus.

Sujuvasti kirjoitettu romaani on rikas ja mielenkiintoinen kuvaus tämän päivän Afganistanista ja kahden erilaisen kulttuurin eroista ja ristiriidoista.

Unten maille runon siivin

2010-10-11T11:16:00.003+03:00

Debi Gliorin uudessa kuvakirjassa Tuulten tuutu (suom. Ilpo Tiihonen) teksti on runomuodossa:

"Iltasatuja

monta miljoonaa

joka ilta

vuoteissa luetaan

ne tarinat kurnuu, kiekuu ja huhuu,

kun lamput sammuvat

hämäryys puhuu".

Kokoelmassa Unikeinu : meidän lasten runot on noin sata runoa eri aikakausilta ja runoilijoilta, tuttuja ja uusia, vauvoille, leikki-ikäisille ja pikkukoululaisellekin sopivia. Kirjan on kuvittanut Leena Lumme.

Satusaari-sarjan osassa Unien ranta on mukana myös rauhoittavia runoja.

Jukka Itkosen kekseliäs Aakkoslammas loksuhammas on runoaapinen:

"Yöllä on vähän valoa.

Yöllä ympäröi taloa

taivaan tumma viltti.

Yö ei ole vihainen.

Yö on ihan kiltti."

Maarit Veronen, Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010)

2010-10-06T13:52:00.003+03:00

"Ajattelin joskus, että jos ihmiset saisivat tietää, millä kaikilla tavoilla heitä vedätetään, he tekisivät vallankumouksen heti. En ole enää pitkään aikaan ollut sitä mieltä."

Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää -kirjan alkuun laitettu lainaus kuvaa kirjan maailmaa, jossa informaatiota vääristellään. Kirja on kertomus kuumailmapallolentäjästä, joka hankkii toimeentulonsa mitä merkillisimmillä tavoilla. Hän mm. lavastaa vaarallisia tilanteita ihmisten viihdyttämiseksi.

Luokkayhteiskunta on voimissaan. Ihmiset on kontrollin takia sirutettu, ja orjuus on otettu taas käyttöön. Luonto on vaarallinen ja vieras ihmisille.

Maarit Verrosen kirja on jatkoa hänen omintakeiselle tuotannolleen.

Good, DVD-elokuva, 2009

2010-09-21T13:14:00.000+03:00

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat natsiajan Saksaan. Päähenkilö on saksalainen mies, jolla on juutalainen ystävä. Elokuva käsittelee ystävysten välejä ja tuon ajan heille asettamia paineita ja vaatimuksia. Toisena teemana elokuvassa käsitellään päähenkilön mielenterveysongelmia. Löytyypä elokuvasta vakavampien teemojen lisäksi myös romantiikkaakin. Elokuva on nimensä mukaan hyvä ja koukuttava.

Eräänä aamuna pihapuusta putoaa kuollut lehti

2010-09-17T12:23:00.003+03:00

Kuoleman käsittelyn ja ymmärtämisen tueksi lapsille on monenlaisia kuvakirjoja. Uusimpia ovat Mari Mörön ja Marjo Nygårdin Surunappi ja Timo Parvelan Tuleeko vaari vielä takaisin? Kirjoissa kuvataan perheen arkielämää ja keskustellaan yhteisistä muistoista, jotka myös lohduttavat surevia. Anu Liikkasen Hei vaan, mummi! ja Päivi Franzonin Surusaappaat -kirjoissa kaivataan isoäitiä. Anne Sophie de Monsabertin helppolukuinen lastenkirja Tuhat ja yksi kuollutta lehteä käyttää syksyä vertauskuvana.

Ilo ja suru ovat yhtä aikaa läsnä lapsen elämän käännekohdassa Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen palkitussa teoksessa Tyttö ja naakkapuu.

Useissa satukirjoissa vanhenemisesta, sairastumisesta ja menetyksestä kerrotaan luonnon ja eläinhahmojen kautta: Max Velthuijsin Sammakko ja linnunlaulu, Susan Varleyn Mäyrän jäähyväislahjat, Pirkko-Liisa Surojeginin Maahisen viimeinen matka, Alan Durantin ja Debi Gliorin Aina ja ikuisesti.

Emma Chichester Clarkin Koirien taivas ja Tuula Korolaisen Kissaenkeli muuttaa taivaaseen kuvaavat rakkaan lemmikkieläimen ikävöimistä.

Kesän muistelua ja mökkiromantiikkaa

2010-09-14T10:38:00.003+03:00

Sisustaja ja lifestyle-toimittaja Paula Baggen kirjoissa eletään mökkielämää ja luotetaan romuromantiikkaan, uusin mielenkiintoisin ideoin.

Kirjoista löytää toinen toistaan houkuttelevampia rauhoittumisen, viihtymisen ja joutilaisuuden paikkoja. Kuvista välittyy jotain ikiaikaista: taianomaisia hetkiä, kiireetöntä tunnelmaa, karheita pintoja, vanhoja muistoja …

Aito mökkitunnelma ja ennakkoluulottomat sisustusratkaisut on luotu vähällä rahalla. Kirpputoreilta, ullakoilta ja roskalavoilta voi tehdä mainioita löytöjä, kunhan on silmää.Jo värikkäät tekstiilit tuovat uutta ilmettä tiloihin.

Ihana kesä säilyy mielessä kirjoja selaillessa ja uusi kesähän odottaa jossain…

Rakas mökki

Kesäkodin lumo

Tietyt tytöt, Wsoy, 2010

2010-09-07T16:53:00.011+03:00

Kirja kertoo päähenkilön, Cannien, elämästä ihmissuhteineen. Hän miettii mm., että olisiko perheenlisäys mahdollinen. Cannie on salanimellä kirjoittava kirjailija. Kun teini-ikäinen tytär Joy saa käsiinsä äitinsä kirjoittaman kirjan, hän ottaa kaikki kirjan tapahtumat todesta. Asia ei ainakaan helpota tytön murrosiän kuohuja. Kirjan loppupuolella elämä yllättää perheen näyttämällä synkän ja valoisen puolensa.

Toisessa maassa

2010-09-03T11:20:00.005+03:00

Sana Krasikov, Vielä vuosi (Siltala 2009)

Sana Krasikovilla on kansainvälinen tausta: hän syntyi Ukrainassa, kävi koulua Georgiassa ja muutti Yhdysvaltoihin 1987. Vielä vuosi -kirjassa on kahdeksan novellia, joiden henkilöt ovat kaukana kotoa. He ovat maahanmuuttajia, jotkut Yhdysvalloissa, toiset Venäjällä tai Georgiassa. Ihmiset muuttavat pakon edessä tai etsivät parempaa työpaikkaa. Kirjan nimi Vielä vuosi kuvaa muuttajien suunnitelmia palata toiseen maahan, mutta muutto siirtyy aina syystä tai toisesta.

Krasikov kuvaa ihmisiä niin taitavasti, että luettuasi novellia sivun, olet mukana henkilöiden elämässä. Mielialan ja tunnelman muutokset Krasikov kuvaa upeasti.

2010-08-27T12:02:00.002+03:00

Mc Call Smith Alexander: Onni ja siniset kengät (Otava 2008)

Päähenkilöllä Mma Ramotswella pyyhkii yksityiselämässään hyvin. Hän on juuri aloittanut avioelämän luotettavan miehensä, autokorjaamon omistajan, Rra Matekonin kanssa. Työ hänen omistamassaan Naisten etsivätoimisto numero 1:ssä tosin on erittäinkin haastavaa. Tällä kertaa luonnonsuojelualueen johtaja pyytää hänen apuaan, koska hänen työntekijöidensä piirissä epäillään harrastettavan noituutta tai muuta vielä kummallisempaa. Mma Ramotswe tarttuu toimeen omalla päättäväisellä ja yksinkertaisella tyylillään. Hänen filosofiansa mukaan kupillinen rooibos -teetä auttaa aina asiassa kuin asiassa.

Sarjassa on ilmestynyt useampi kirja, joista ensimmäinen on Naisten etsivätoimisto nro 1. Kirjojen perusteella on tehty myös televisiosarja.

Viisikko 2 DVD, 2010

2010-08-19T11:58:00.000+03:00

Katsoin nostalgiamielessä Viisikko 2 -DVD:n. DVD-versionakin viisikon seikkailut imaisivat mukaansa niin kuin samat tarinat kirjoina aikanaan. Tietysti niitä vanhoja tuttuja tarinoita katsoi eri silmin kuin lapsuudessa. Tarinat ovat sekä jännittäviä että hieno ajankuvaus 50-luvun Englannista. Ympäristö ja henkilöt vastasivat yllättävän hyvin aikanaan kirjojen perusteella luomiani mielikuvia.

Voin suositella tätä kaikille lapsille ja vähänkään lapsenmielisille aikuisille.

DVD sisältää tarinat: Viisikko ja salakuljettajat osat 1 ja 2, Viisikon uudet seikkailut, Viisikko pelastaa salaisuuden, Viisikko löytää jäljen, Viisikko ja lapsenryöstäjät sekä Viisikko vanhassa majakassa.

2010-08-10T14:39:00.000+03:00

Kelly Julia: Toisella silmällä (Karisto 2010)

Kirja kuvaa päähenkilön Lucyn lapsuutta ja nuoruutta 80- ja 90-luvun Englannissa. Erityisesti perheen isä vaatii lapsiltaan täydellisyyttä lähes asiassa kuin asiassa. Lucy yrittää sinnitellä parhaansa mukaan näkövammastaan huolimatta. Vaikeuksista huolimatta elämässä on myös hyvät hetkensä. Yllättävän loppuratkaisun myötä koko perheen elämä mullistuu.

Tarinaa ja tietoa Intiasta

2010-08-03T14:09:00.000+03:00

Heinähattu-, Vilttitossu- ja Risto Räppääjä –hahmojen äideiltä Sinikka ja Tiina Nopolalta on nyt ilmestynyt vauhdikas tarina suomalaisesta Simo-pojasta ja intialaisesta Sonia-tytöstä. Lapset asuvat kaukana toisistaan: Simo harmaassa Keravan kaupungissa sovinnaisen isänsä kanssa ja Sonia värien ja tuoksujen Keralassa reippaan äitinsä kanssa. Simolla ei ole aavistustakaan Soniasta, mutta Sonia näkee Simon televisio-ohjelmassa eikä voi tätä unohtaa. Simolla on arvonnassa onnea, ja hän voittaa matkan Intiaan. Simo on matkasta innoissaan, isä ei niinkään. Järjestyksen miehenä hän kammoaa maita, joissa ei ole aikatauluja… Päästääkö isä Simon Intiaan, tapaavatko Simo ja Sonia toisensa ja mitä sitten tapahtuu? Se selviää Nopolan sisarusten hauskasta kirjasta Simo ja Sonia, eli, Kadonnut Kerala! Kirjan iloisen ilmeikkäästä kuvituksesta vastaa helsinkiläinen Linda Bondestam.

Innostuitko Intiasta lisää? Oivan tietopaketin maasta tarjoaa Ilkka Castrénin kirja Intia = Bhaarat. Lapsille suunnatussa tietokirjassa esitellään mm. Intian kaupunkeja, kieliä ja kulttuuria. Kirjan luettuasi tiedät, millainen juhla Hoolii on tai millainen herkku on ladduu!

Huivi peittää ja paljastaa

2010-08-03T14:02:00.001+03:00

ANJA SNELLMAN: Parvekejumalat. Otava 2010

Somaliperheen tytär Anis asuu Muukalaistalossa ja unelmoi asioista, jotka suomalaisille "lumikeille" ovat itsestään selviä. Hän haluaisi hengailla kaupungilla, surffata netissä, käydä leffoissa ja bileissä, mutta perheen uskonto, islam kieltää sen. Aniksella on pyöräkellarissa piilossa farkut, poolopaita, huulipuna ja kynsilakkaa, joita hän käyttää salaa isän ja veljien haukkapartiolta. Tiedostava Anis ihmettelee isänsä uskoa ja muun elämän tyhjyyttä - isää ei kiinnosta uutiset, ilmastonmuutos tai itsensä kehittäminen. Ainoa, mihin parveketta saa ja voi käyttää, on lautasantennin asentaminen ja sen suuntaaminen kohti oikeita tv-kanavia. "Parveke on turha maallisen rihkaman tarjotin - paitsi silloin kun sinne laitetaan silmä joka katsoo Mekkaan."

Samaan aikaan taiteilijaäidin tytär Zahra, entiseltä nimeltään Alla Pohjola, pukee ylleen niqabin, jolla peittää vartalonsa kuvat ja arvet, jotka muistuttavat entisestä elämästä. Zahra on päättänyt palata kotiin, kääntyä islamilaiseksi. Huivinsa alla hän on uusi, puhdas ja tahraton. Hän löytää muitakin kotiinpalaajia, perustaa Halajan-ryhmän ja järjestää islamilaisuuteen tutustuttavan tapahtuman. Kun Aniksen ja Zahran tiet risteävät, kummankin elämä muuttuu lopullisesti. "Ehkä joskus on tehtävä ikäviäkin, raakojakin ratkaisuja, mutta oikealle tielle löytäminen merkitsee aina eksymistä ja kompastelua."

Parvekejumalat on Anja Snellmanin (s. 1954) 19. romaani, jälleen kerran ajankohtainen ja puhuttava. Tavoilleen uskollisena Snellman on tehnyt mittavan taustatyön romaaniaan varten. Snellman ei pelkää sohaista patriarkalismin pyhimpään puolustaessaan naisten ja tyttöjen oikeutta määrätä omasta seksuaalisuudestaan. Esiin nousee myös kysymys vanhemmuudesta. Toisessa perheessä kuri ja säännöt ovat tiukat ja ehdottomat, toisessa taas rajattomuudessa ja vapaudessa kasvanut tyär hakee itselleen rajat ja säännöt, joita vanhemmat eivät ole osanneet antaa. Myös kulutukseen perustuvasta elämäntavasta ja naisten ulkonäköön kohdistuvista paineista romaani puhuu asettamalla vastakkain kantasuomalaisten nuorten naisten kulutushysterian ja islamin ajatuksen luopumisesta.

Parvekejumalat kuuluu ehdottomasti syksyn lukulistalle. Suosittelen!

Kaikki rakastavat John Lennonia

2010-08-02T18:41:00.001+03:00

EVA DOZZI: Vihaan sinua John Lennon. Schildts. 2008

Eletään vuoota 1963. Ruotsalainen musiikinopiskelija Katja hankkii lisäansioita kerrossiivoojana ja kohtaa eräänä iltana omaan oksennukseensa sammuneen brittimuusikon, joka osoittautuu John Lennoniksi.

Katjan ja Johnin välille syttyy intohimoinen suhde, joka vie Katjan keskelle 60-luvun svengaavaa Lontoota. Elämä suositun rockmuusikon salaisena rakastajana ei ole helppoa, ei etenkään kun John osoittautuu mustasukkaiseksi ja väkivaltaiseksi päihteitten väärinkäyttäjäksi. Katja tulee raskaaksi, mikä ei ainakaan helpota suhdetta. Raju kuvaus kahdesta intohimoisesta ihmisestä, heidän rakkaudestaan ja vihastaan saa lukijan nauramaan, itkemään ja kärsimään yhdessä pariskunnan kanssa.

Lennonin kaksijakoista ja ristiriitaista persoonaa kuvataan romaanissa erittäin onnistuneesti. Myös Katja on vahva ja todentuntuinen persoona. Fiktion ja faktan raja hämärtyy ja lukija alkaa hämmästellä, miksei ole aiemmin kuullut Katjasta sanaakaan, onhan hän osallisena niin monen laulun syntyynkin! Lisäksi tarinaan nivoutuvat uskottavasti myös Brian Epsteinin ja Mark Chapmanin kaltaiset todelliset hahmot.

Romaani on erittäin sujuva ja otteessaan pitävä, suorastaan koukuttava. En tiedä, mitä todelliset Lennon-fanit tästä pitävät, mutta mielestäni kerrassaan mainio lukuromaani!

...piikkikuoren alla siilin hellyys piili....

2010-07-28T14:46:00.001+03:00

MURIEL BARBERY: Siilin eleganssi, Gummerus 2010

Ihastuttava romaani lumoaa jo kauniilla kannellaan!

Alkuasetelma kuulostaa oudolta: pariisilaisen hienostokerrostalon ovenvartijarouva Renée Michael pyrkii olemaan kuin ei olisikaan. Ylemmän kerroksen asukas, kaksitoistavuotias Paloma Josse suunnittelee itsemurhaa kolmetoistavuotissyntymäpäiväkseen. Talon asukkaita tulee ja menee. Renée harrastaa filosofiaa ja kirjallisuutta (klassikoita), salassa muilta. Paloma pohtii päiväkirjassaan elämää, ihmisiä (etenkin snobistista perhettään) ja filosofisia kysymyksiä.

Kummankin erakon elämä muuttuu kun taloon muuttaa japanilainen herra Kakuro Ozu. Kakuro näkee ovenvartijan esittämän tyhmän ja ylitavallisen ihmisen läpi ja yhdessä Paloman kanssa murtaa Renéen rakentaman muurin itsensä ja muiden välille. Kakuro näkee heti, että siilin piikkien alla piilee jotakin ainutlaatuista ja kaunista.

Romaani kertoo elämästä, surusta ja rakkaudesta. Se arvostelee sekä tehtyjä, että todellisia rajoja eri yhteiskuntaluokkien ja poliittisten aatteiden välillä. Samalla se kyseenalaistaa nykyihmisen pinnallisen elämäntyylin, jossa kaikki ulkoinen on sisäistä tärkeämpää. Kieli, kirjallisuus ja filosofia näyttelevät tärkeää osaa romaanissa.

Lainaus kirjan etukannesta:

"Kirja on ehdottomasti yksi viime vuosien virkistävimpiä ja ainutlaatuisimpia romaaneja: mahtava yhteiskunnallinen satiiri, älykäs opas taiteeseen ja filosofiaan sekä hyvin viihdyttävä ja liikuttava kertomus kahdesta erakosta."

Ai niin! Loppuun kannattaa varata nenäliinoja :O)

Amerikkalaisten suru

2010-07-26T12:25:00.002+03:00

SIRI HUSTVEDT: Amerikkalainen elegia, Otava 2008, Loisto-pokkarina 2009

Amerikkalainen elegia tuo mieleen Woody Allenin elokuvat. Laaja henkilögalleria, miljöönä New York, taidepiirit ja psykoanalyysi.

Siri Hustvedtin kolmas suomennettu romaani kertoo sisaruksista Erikistä ja Ingasta, jotka isänsä kuoleman jälkeen alkavat tutkia hänen menneisyyttään ja muistojaan. Tutkimusmatka pakottaa heidät myös kohtaamana itsensä ja omat kipupisteensä.

Romaani on kudelma ihmisistä ja heidän tuskastaan. Alkuperäisteoksen nimi The sorrows of an American kuvaa osuvasti kirjan teemaa. Kaoottisessa suurkaupungissa ihmiset ovat lopulta yksin. Urallaan ja materiaalisesti menestyneet ihmiset ovat hukanneet itsensä ja rakkaansa tavoitellessaan menestystä. Menestynyt psykoanalyytikkokin osoittautuu naiiviksi ja keskeneräiseksi omassa itsessään.

Romaanin sirpaleinen rakenne kuvaa samalla tämän ajan sirpaleisuutta ja hajanaisuutta joka korostuu tuossa Amerikkalaisen yhteiskunnan kuvauksessa.

Älykäs romaani ei ole kaikkein helpoimpia luettavia, mutta palkitsee lukijansa koskettamalla sydänalaan, menemällä ihon alle.
Saatavuus Äänekosken kirjastossa

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa (Tammi, 2009)

2010-07-22T12:07:00.000+03:00

Kirjan filosofian mukaan "Kakku on jotain erityistä. Ei voi leipoa kakkua, jos ei omista uunia". Tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan. Kirja käsittelee pääasiassa ihmissuhteita kaikkine kiemuroineen ja yllätyksineen sekä sivuaa kuitenkin myös vakavampia teemoja kuten eriarvoisuutta, tauteja ja 90-luvun Ruandan kansanmurhaa. Päähenkilö kakkuleipuri Angel joutuu pohtimaan mm onko oikein tehdä kakku erään tytön ympärileikkausjuhlaan.

Kirjaston arkiaskareita, osa 3

2010-07-15T09:43:00.000+03:00

Hyllytys

Kirjaston aamu.
Palautushyllyn kirjat odottavat virkailijaa.

Kas, virkailija on jo saapunut.

Innokkaana hän kertailee aakkosjärjestystä mielessään.

Eipä aikaakaan, niin kirjat ovat vaunussa luokittain aakkosissa.

Ja näin kirjalle löytyi oikea osoite.

Huimaavien korkojen viehätys

2010-07-14T12:36:00.001+03:00

MIRJA TERVO: Huimaavat korot - Luksuskenkien vaarallinen viehätys, Atena 2010

Ovatko korkokengät kulkuväline, statussymboli vai seksikkyysmittari? Mitä vääntyneet varpaat kertovat omistajastaan tai kenkämuodin vaihteluista? Entä kun kengät on pakko palauttaa, koska niihin ei oikeasti ollutkaan varaa?

Mirja Tervo työskenteli yli vuoden newyorkilaisessa ylellisessä kenkäsalongissa, jossa halvimmat korot maksoivat 500 dollaria. Omakohtaisessa kirjassaan hän raottaa verhoa luksuskenkäkaupan kulisseihin ja kenkämyyjän arkeen, johon kuuluu niin hienostunutta hajuveden tuoksua kuin sukkamehua ja liikavarpaitakin. Jokainen nainen haluaisi sopivat korot, ja kenkämyyjän tehtävä on selvittää mistä kenkä puristaa.

Lainatessani kirjan ajattelin sen olevan samantyylinen kuin Paholainen pukeutuu Pradaan, mutta yllätyin positiivisesti. Sen lisäksi, että Tervo kertoo hauskasti herkullisia tarinoita niin asikkaista kuin kollegoistaan, hän erittäin monipuolisesti ja analyyttisesti selvittää kenkien historiaa, brändejä, muotia jne, olematta kuitenkaan liian tieteellinen tai tylsä.

Huimaavat korot tajoaa huikean näköalan kenkämaailmaan ja sen kiihkeisiin sesonkeihin. Tervo tarkastelee salonkielämää kaiken nähneen salonkimyyjän kyynisyydellä mutta myös etnologin avoimella kiinnostuksella. Kirjaa lukiessa saa nauraa ja itkeä, pudistella päätään epäuskoisena sekä miettiä muodin, rahan, ulkonäön ja statuksen valtaa naisen elämässä. Erittäin mielenkiintoinen kirja myös niille, joille Manolo Blahnik ja Christian Louboutin eivät (vielä) sano mitään.

Äänekosken kaupunginkirjaston lainatuimmat kirjat

2010-07-08T12:54:00.000+03:00

Nopola Sinikka: Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla
Oksanen Sofi: Puhdistus
Havukainen Aino: Tatun ja Patun oudot kojeet
Utrio Kaari: Vaitelias perillinen

Matkailu avartaa!

2010-07-06T13:52:00.000+03:00

Kävin Edinburghissa ja sattumalta kuulin mielenkiintoista tietoa kirjastopalveluiden tarjonnasta Iso-Britanniassa. Aamu-tv:ssä markkinoitiin kirjastonkäyttöä näin: ”Käyttäkää kirjastoja, sieltä voit lainata kerralla JOPA 12 kirjaa!”. Suomalaisesta kirjastonhoitajasta tämä kuulosti hämmästyttävälle. Lainamäärä voi ilmeisesti hieman vaihdella, mutta yleensä se on keskimäärin 15 kirjaa per henkilö. Meillä Aalto-kirjastoissa saa lainata kerralla 100 kirjaa!

Suomessa kirjastopalvelut ovat pääasiassa ilmaisia, sen sijaan Iso-Britanniassa ne ovat usein maksullisia. Musiikki- ja DVD-levyjen lainaaminen maksaa, se on siis itse asiassa vuokraamista. Myöhästymismaksut ovat siellä meidän kirjastoja ankarammat: ne kertyvät päivittäin ja hintakin on kovempi. Myös varaus- ja kaukolainamaksut ovat korkeammat. Toisaalta monet erityisryhmät kuten eläkeläiset, työttömät, opiskelijat ja vajaakuntoiset voivat saada alennusta maksuista. Suomen kirjastoissa on puolestaan perinteisesti ollut tärkeää tasa-arvoisuuden periaate, jonka mukaan säännöt ovat samat kaikille: maksut pyritään pitämään kaikille riittävän alhaisina.

Matkailu siis avarsi: muistetaanhan arvostaa suomalaista, laadukasta kirjastoa!

Nuoren tytön odysseia Amerikkaan

2010-07-06T09:59:00.000+03:00

Oates, Joyce Carol: Haudankaivajan tytär Otava 2009

Rebecca Schwart syntyy laivalla juuri kun perheen pakomatka natsi-Saksasta on päättymässä New Yorkin satamaan.

Uudessa maassa Rebeccan isä ottaa vastaan työn haudankaivajana, kun ei muuta saa. Vähitellen kaikki toiveet paremmasta tulevaisuudesta hukkuvat ympäristön ennakkoluuloihin ja tulee päivä, jolloin viha ja katkeruus purkautuvat ulos käsittämättömänä tragediana. Siitä päivästä alkaa nuoren Rebeccan katkeransuloinen odysseia Amerikkaan.

"Sinä olet syntynyt täällä, sinulle ne eivät voi tehdä pahaa." on haudankaivaja ennustanut tyttärelleen - ja ollut tavallaan oikeassa.

Miltei 700-sivuinen romaani on järkyttävä ja kaunis, täynnä surua, tuskaa, myös iloa ja toivoa. Rebeccan kasvukertomus ja selviytymistarina on upea kertomus peräänantamattomuudesta ja toivosta paremmasta. Monitasoinen ja rikas kertomus antaa lukijalleen paljon, jälleen uuden näkökulman siihen, mitä holokaust on saanut aikaan ja jättänyt jälkeensä. Paikoitellen jopa inhorealistikseksi kasvava kerronta saa tunteet pintaan. Upea tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Itselläni oli hieman vaikeuksia päästä alussa vauhtiin, mutta sinnikkyys palkitaan!

Afrikasta

2010-07-01T18:23:00.003+03:00

Elina Hirvonen, Afrikasta: muistiinpanoja vuosilta 2007-2009 (Avain, 2010)

Afrikasta-kirja sisältää kokoelman Elina Hirvosen kolumneja, jotka hän kirjoitti Vihreä lanka -lehteen asuessaan Sambiassa. Aihepiirit liikkuvat taloudesta ja politiikasta arkisen elämän tarinoihin. Paitsi Sambiassa, kertomuksissa vieraillaan myös mm. Zimbabwessa, Etelä-Afrikassa ja Togossa.

Hirvonen kertoo myös kokemuksiaan sambialaisesta elokuvanteosta oltuaan mukana tekemässä maan ensimmäistä kansainvälisen tuotannon elokuvaa. Teknisten ongelmien ja tottumattomien työntekijöiden kanssa hän on välillä vaipua epätoivoon, mutta tekijäporukan into ja oppimisen halu korvaa kaiken.
Hirvonen haluaa suurten ajatusten sijaan kertoa pieniä tarinoita maanosasta, josta kuulemme enimmäkseen huonoja uutisia. Hän ilahtuu, kun uuvuttavan köyhyyden ja rasittavan byrokratian keskellä on ihmisiä, jotka onnistuvat saamaan aikaan jotain pysyvää hyvää.
Hirvosen uusin teos Kauimpana kuolemasta (Avain, 2010) käsittelee myös Afrikkaa, mutta romaanin muodossa. Toivo ja epätoivo vaihtelevat romaanisssa niin poliittisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Taitavaa ja riipaisevaa kerrontaa.

Vauhdikas kertomus intialaisen orpopojan tapahtumarikkaista elämänvaiheista

2010-07-01T09:55:00.000+03:00

Swarup Vikas: Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin? (WSOY 2005)

Intialainen slummien kasvatti Ram Mohammad Thomas voittaa Kuka voittaa miljardin? -tietokilpailun. Miten kouluja käymätön nuori mies tiesi vastaukset 12 kysymykseen? Oliko hän vain onnekas? Huijasiko hän? Vai tiesikö hän vastaukset?

Kirjan pohjalta on tehty elokuva Slummien miljonääri. Kirjan 2. painos on ilmestynyt nimellä Slummien miljonääri.

Polkupyörällä

2010-06-24T12:41:00.002+03:00

Osmo Soininvaara, Fillarilla Nizzaan (Teos, 2008)

Matti Rämö, Rengasrikkoja Saharassa (Minerva, 2009)

Pitkänmatkan pyöräily näyttäisi olevan reitinvalintaa, säätä, pukeutumista, pyörän ja ajajan huoltoa, kommelluksia, kärsivällisyyden koettelua ja lopulta itsetuntemuksen kasvua.

Osmo Soininvaara on kokenut pyöräilijä. Hän matkasi Suomesta Nizzaan kevyin varustein, mukana oli ainoastaan kahdeksan kiloa painava reppu. Soininvaaralle pyöräily tarkoittaa hidasta, lempeää matkantekoa. Kirja innoittaa pitkänmatkan pyöräilyyn ja sisältää matkavinkkejä karttoineen ja reittisuosituksineen. Soininvaara myös kommentoi matkakertomuksen lomassa eurooppalaista maatalouspolitiikkaa, liikenneratkaisuja, rakentamista ja energiapolitiikkaa.

Kysymykseen Mitä teit Nizzassa, Soininvaara vastaa En juuri mitään. Matkan tarkoitus ei ollut päästä Nizzaan, itse matka oli tarkoitus.

Soininvaara ajoi matkansa maantiepyörällä reppu selässä, Matti Rämö taas polki 40 kilon kuorman kanssa Euroopan halki Pohjois-Afrikkaan. Soininvaara yöpyi hotelleissa ja söi ravintoloissa, Rämö harrastaa varsinkin Euroopan puolella telttailua ja eväsruokailua. Maantieteilijänä Rämö kertoo paljon reittinsä varren olosuhteista aina vuoristoista Saharan suolatasankojen kuumuuteen. Hänen matkantekoonsa liittyi paljon hankaluuksia pyörän kunnon kanssa.

Uudessa kirjassaan Rämö on kertonut pyöräilystään Intiaan.

Muita pyöräilykirjoja:

Martti Agge, Pyörällä Suomineito päästä varpaisiin

Kalle Kajander, Kirjeitä polkupyörältä Euroopan eri maista

Päivi Laitinen, Myötätuuli mukanasi: pyöräretkellä Irlannissa

Päivi Laitinen, Puujumalan juurella: pyöräretkellä Uudessa-Seelannissa

Juha Varila, Pyörällä: matkantekoa polkuvauhtia

Kirjaston arkiaskareita, osa 2

2010-06-17T14:21:00.000+03:00

Kirjan muovituksen salaisuudet

Uutuuskirjat odottavat muovitusta työhuoneen pöydällä.
Tähän työhön tarvitaan kirjamuovia, saksia ja näppituntumaa.

Kirjan päällyspaperin kulmat leikataan kapeammiksi, jotta muovitus sujuisi helpommin.

Muovi kiinnitetään kirjan kanteen.
Varo kuplia!

"Saumanvarat" leikataan ja käännetään kannen sisäpuolelle.

Vielä lopuksi kirjaston leima.
Valmista tuli!

Torjuttuja muistoja

2010-06-16T10:26:00.000+03:00

Kiinnostuin Viron historiasta käytyäni Tallinnassa ja ihastuttuani kaupunkiin. Yllätyksekseni huomasin, että Viron lähimenneisyyttä on alettu käsitellä vasta viime vuosina, vaikka itsenäistymisestä on kulunut jo liki 20 vuotta. Neuvostomiehityksen aikaisista kokemuksista kirjoittaminen kertookin osaltaan haavojen hitaasta paranemisesta ja traumaattisesta suhteesta menneisyyteen.

Vuonna 2009 ilmestynyt Imbi Pajun ja Sofi Oksasen toimittama artikkelikokoelma Kaiken takana oli pelko: Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin (WSOY) herätti kohua jo ilmestyessään. Kirja sisältää virolaisten omakohtaisia, vavahduttavia kokemuksia KGB:n kuulusteluista, propagandasta ja pakkotyölaitoksista mutta myös hiljaisesta vastarinnasta vallitsevaa neuvostojärjestelmää kohtaan. Imbi Pajun teoksessa Torjutut muistot (Like 2006) pyritään ymmärtämään hänen Siperiaan kyyditetyn äitinsä kokemuksia, sekä neuvostojärjestelmän edellyttämää hiljaisuutta, joka teki mahdottomaksi menneisyyden karmeuksista puhumisen jopa perheiden sisällä. Neuvosto-Viron arkipäivää (WSOY 2006) kuvaa valokuvien ja henkilökohtaisten muistojen kautta nyt jo ehkä koomiseltakin vaikuttavaa neuvostoaikaa, jolloin arjessa kaikesta oli pulaa: "Nykyään monet mieleen muistuvat yksittäiset tapaukset jo hymyilyttävät ja naurattavat. Siitäkin syystä, että vuosi vuodelta on yhä varmempaa, ettei tuo aika enää palaa takaisin."

Sofi Oksasen Puhdistukseen (WSOY 2008) tartuin hieman varauksella, sillä se on saanut ristiriitaista palautetta asiakkailtamme. Se on ensimmäinen romaani, joka on voittanut sekä Finlandia- että Runeberg-palkinnon. Tarina virolaisten elämän mielettömyydestä neuvostomiehityksen aikana sieppasi kuitenkin heti lukijan mukaansa, ja suosittelenkin sitä sukelluksena toisaalta Viron neuvostomiehityksen, toisaalta nykyajan ihmiskaupan kauhistuttavaan todellisuuteen.

Sumuhattara, halo ja tykky - sääkirjoja

2010-06-11T09:00:00.007+03:00

Ilmakehä, sää ja ilmasto (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2008)

Kirja on säätiedon suomalainen perusteos, laaja (496 sivua) ja perusteellinen. Kirjassa on paljon havainnollisia kuvia, jotka kannustavat omaan sääilmiöiden seurantaan. Teoksesta saavat iloa ja hyötyä niin veneilijät, mökkeilijät kuin ilmailuharrastajatkin. Kirja taustoittaa myös nykyistä ilmaston muutosta. Hyvä hakemisto, verkko-osoitteita.

Ukkosta ilmassa (Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2009)

Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden Tapio J. Tuomen ja Antti Mäkelän kirjoittama teos käsittelee ukkostyyppejä, salamointia ja salamasuojausta. Kirja on hyvä lukea kaikkien myrskybongarien, jotka haluavat tietää millainen sääilmiö ukkonen on. Teokseen tutustumalla saa myös vastauksen moniin tavallisiin kysymyksiin, kuten houkutteleeko voimalinja ukkosia, tuleeko helleaallon jälkeen ukkonen, mistä jyrinä johtuu ja voiko salama iskeä kirkkaalta taivaalta.

Sää ympäri vuoden (Kirjapaja, 2008)

Sari Hartosen kirjasta saa perustietoa säästä ja ilmastosta helppolukuisessa muodossa. Alkupuolella käydään läpi vuodenaikojen säät (Mannaryynisadetta, Heinäpoutaa, Kuuraa vai huurretta) ja loppuosassa käsitellään sääennusteiden tekoa. Samalla selviävät myös meteorologien käyttämät termit. Kirjassa on hyvä hakemisto, jonka avulla selviää mikä on föhn, halo, tykky tai sumuhattara.

Kauhukuva tosi-tv-yhteiskunnasta

2010-06-07T12:05:00.002+03:00

Suzanne Collinsin Nälkäpeli kertoo luonnonkatastrofien ja sodan raunioista syntyneestä uudesta valtiosta, vyöhykkeisiin jaetusta Panemista, jossa kansalaiset elävät äärimmäisessä köyhyydessä ja vallanpitäjät yltäkylläisyydessä. Onnettoman kapinan seurauksena hallitsijat ovat kehittäneet kansalaistensa kurissapitämiseksi Nälkäpelin, jonka säännöt ovat yksinkertaiset. Jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan tyttö ja poika kisaan, jossa viimeinen hengissä selviytyjä on voittaja. Nälkäpeli on vuotuinen tapahtuma ja koko maassa esitettävä tosi-tv-ohjelma. 16-vuotias Katniss joutuu mukaan vapaaehtoisena pelastakseen pikkusiskonsa, jonka epäonneksi arpa lankeaa...Sarjan toisessa osassa Vihan liekit voittajien on osallistuttava koko maan kattavalle voitonkiertueelle. Samaan aikaan kapinat vyöhykkellä muhivat ja niiden kukistamiseksi on alkamassa kaikkien aikojen Nälkäpeli...

Kerronta on taitavaa, jopa koukuttavaa, päähenkilöt moniulotteisia, tarina mukaansatempaava ja yllätyksellinen. Jännitys säilyy loppuun asti. Lukukokemuksena mieleenpainuva...ajatukset palaavat usein kirjan maailmaan pohtimaan mikä meitä ehkä jonakin päivänä odottaa. Kirja saattaa olla ahdistavaakin luettavaa, sillä se on kuin kauhukuva tulevaisuudesta, äärimmilleen viedystä viihde-, media-, kilpailu- ja tosi-tv-yhteiskunnasta. Siinä on paljon vakavia asioita ja yhteiskuntakritiikkiä. Toisinaan ero nykymaailmaan on hiuksenhieno. Tunkevathan sodat jo nytkin koteihimme suorina tv-lähetyksinä.

Vaikka kirjan henkilöt ovat teini-ikäisiä ja kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, ansaitsee se laajemmankin lukijakunnan. Sarjan 3. osa ilmestyy myöhemmin tänä vuonna.

Coelho Cannesissa

2010-06-04T14:34:00.001+03:00

PAULO COELHO: Voittaja on yksin Bazar, 2009

Paulo Coelhon uusin romaani yllättää hänen tuotantoonsa tutustuneet. Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Cannesin elokuvajuhlat, jonne ovat kokoontuneet maailman kauniit, rikkaat ja kuuluisat. Valta, raha ja maine ovat tavoittelemisen arvoisia ja Coelho kuvaa osuvasti niiden kammottavimpia ilmenemismuotoja.

Venäläinen Igor Malev saapuu Cannesiin tavoitteenaan saada ex-vaimo Ewa takaisin, keinoja kaihtamatta. Juoni kehittyy trilleriksi huikeine loppuratkaisuineen.

Romaani tarkastelee aiheita, jotka ovat hyvin ajankohtaisia: todellisen minuuden etsimistä ja sitä, kuinka yltäkylläisyys ja ahneus helposti johtavat ihmissuhteiden ja henkisten arvojen rapistumiseen.

Helposti luettava romaani on mainiota, viihdyttävää kirajallisuutta. Coelholle tyypilliset "elämänviisaudet" tuntuvat paikoin hieman päälleliimatuilta ja naiiveilta, mutta älkäämme antako niiden häiritä!

Koskettava tarina nuoren naisen ja kärttyisen vanhan miehen ystävyydestä

2010-06-01T12:36:00.000+03:00

Samartin Cecilia: Señor Peregrino (Bazar 2010)

Jamilet on kaunis meksikolainen nuori nainen, jonka elämää varjostaa hartiat ja selän peittävä syntymämerkki. Äitinsä kuoltua Jamilet lähtee siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin säästääkseen rahaa ja poistattaakseen syntymämerkkinsä. Jamilet pääsee töihin mielisairaalaan ja saa hoidettavakseen yhden ainoan potilaan: vanhan ja kärttyisen señor Peregrinon (herra Pyhiinvaeltajan). Pikkuhiljaa he ystävystyvät ja señor Peregrino kertoo vähitellen pyhiinvaelluksestaan Santiago de Compostelaan sekä rakkaudestaan vaelluksella tapaamaansa kauniiseen Rosaan.

Kirja on kaunis ja vähän mystinenkin tarina ystävyydestä, toivosta, rakkaudesta ja ihmeisiin uskomisesta.

"Jos elokuvani eivät tuota voittoa, tiedän tekeväni jotain oikein"

2010-05-28T12:49:00.002+03:00

Woody Allen on ohjannut ja käsikirjoittanut yli 30 elokuvaa 1960-luvun lopulta lähtien. Yleensä hänen itse näyttelemänsä päärooli on ihmissuhdekriisistä kärsivä, neuroottinen älykköhahmo. Allenin elokuvissa keskeistä on ihmissuhdeongelmien ja elämän merkityksellisyyden käsittely huumorin ja älykkään, nopeatempoisen dialogin avulla; olihan hän ennen ohjaajauraansa stand-up-koomikko. Myös vanhalla jazz-musiikilla on tärkeä merkitys tunnelman luojana. Elokuvat vaikuttavat omakohtaisilta, ja naispääosia usein esittävätkin Allenin todellisen elämän naiset Diane Keaton ja Mia Farrow. Uusimmissa naispääosissa ovat loistaneet Scarlett Johansson ja Penelope Cruz.

Hänen elokuvansa menestyivät hyvin 1970- ja 1980-luvuilla, esim. Manhattan, Annie Hall ja Hannah ja sisaret olivat menestyselokuvia newyorkilaisten ihmissuhteista. 1990-luvulla hänen elokuvansa olivat tasoltaan epätasaisempia ja heikommin kaupallisesti menestyneitä. Tuolloin hänen tyylilajinsa laajeni ihmissuhdekomedioista myös trillereihin. 2000-luvun alusta lähtien Allenin elokuvat kokivat uuden nousukauden. Viimeisimmistä elokuvista voisi suositella Match Pointia (2006) ja Penelope Cruzin tähdittämää Vicky Cristina Barcelonaa (2009). Aalto-kirjastoissa on saatavilla tällä hetkellä parisenkymmentä pääasiassa uudempaa Allenin elokuvaa. Sen sijaan osa vanhemmista elokuvista ei ole helposti saatavilla DVD-muodossa. Vietä hetkiä verbaalisen ilotulituksen parissa!

Lehtilukusalikysely

2010-05-25T13:59:00.001+03:00

Äänekosken kirjastoissa huhtikuussa olleeseen Lehtilukusalien käyttö -kyselyyn vastasi 62 kirjaston käyttäjää. Eniten vastaajia oli ikäryhmästä 46-65 -vuotiaat ja päivittäin lehtiä kävi lukemassa 43 % vastaajista. Suurin osa vastaajista piti palveluja ja lehtilukusalien viihtyisyyttä hyvinä. Palaute ja toiveet huomioidaan lehtilukusalien palveluja kehitettäessä.
Kiitos kaikille vastaajille.

Tiesitkö, että...

2010-05-21T11:00:00.001+03:00

Äänekosken ja Suolahden kirjastoista löytyy tutkijanhuoneet, joita voi varata esim. opiskelu- ja sukututkimuskäyttöön. Tutkijanhuoneissa on internet-yhteys, skanneri ja mikrofilmilukulaite. Sukututkijoiden käytettävissä on myös Ääneseudun ja lähialueen mikrofilmirullia ja mikrokortteja.

Kuvassa oleva Äänekosken kirjaston tutkijanhuone sijaitsee kirjaston alakerrassa. Voit varata haluamasi ajan kirjastosta.

Kirjaston arkiaskareita, osa 1

2010-05-18T12:49:00.013+03:00

Kirjojen korjaus

Korjausta odottavia kirjoja sekä tuiki tarpeellista korjausvälineistöä; liimaa, korjausnauhaa, ja tietenkin tiiliskivet, joita ilman kirjan korjaaja ei tule toimeen!

Tällaiset pinot korjattavia kirjoja kertyy parissa kolmessa päivässä.

Nyt tarvitaan kirjatohtorin diagnoosi; minkälaista hoitoa tarvitaan? Ovatko sivut revenneet, kirjan selkä irti, kirjan kulmat koiran syömät vai mitä on sattunut?

Tässä tapauksessa kirjan selkä on irronnut kokonaan ja se liimataan tukiharson kanssa takaisin paikalleen

Korjatut kirjat ovat pari päivää kuivumassa tiiliskivien alla.

Ja tarkistuksen jälkeen uudelleen lainattavaksi!

Guido Brunetti ja Venetsia

2010-05-11T10:01:00.007+03:00

Donna Leonin dekkareissa komisario Guido Brunetti ratkoo rikoksia lumoavassa Venetsiassa. Ohessa kerrotaan Brunettin perhe-elämästä iloineen ja huolineen. Leon kutoo kirjojen juoniin venetsialaisen elämänmenon todellisia epäkohtia ja vastakkainasetteluja ja saa lukijankin miettimään elämän moninaisuutta.

Kun Brunetti kulkee kanaaleita pitkin vaporettoilla tai seikkailee ikivanhojen palatsien rajaamissa labyrinteissä, voi itsekin kuvitella olevansa Venetsiassa. Ja kaikesta aistii, että Brunetti rakastaa ja arvostaa ainutlaatuista kotikaupunkiaan.

Donna Leonilta on suomennettu
16 Brunetti-dekkaria.
Sarjan aloittaa Kuolema oopperassa.

Anni Swan ja suuri suku

2010-05-07T14:55:00.004+03:00

Kirjailija Anni Swanin suku on laaja. Vaikka perheen isä Carl Gustaf Swan sanoi jo kolmannen tyttären kohdalla "on jo sitä sorttia tarpeeksi", syntyi perheeseen yhdeksän tytärtä, "yhdeksän mustaa joutsenta", kuten tummia kauniita naisia kutsuttiin. Isällä oli huoli tyttöjen tulevaisuudesta, kuinka he elättäisivät itsensä. Ehkä juuri siksi Swanin tytöt saivat omaan aikaansa nähden opiskella tavallista enemmän. Tytöistä tuli opettajia, proviisoreja, näyttelijöitä, kirjailijoita.

Sukuun liittyi avioliiton kautta Suomen kulttuurielämän keskeisiä hahmoja kuten Eero Järnefelt ja Otto Manninen, ja Jean Sibelius oli myös perheystävä. Kirjoista saa hyvän kuvan suomalaisen keskiluokan elämästä 1900-luvun vaihteen molemmin puolin.

Suvun historiaa on koottu moniin kirjoihin, usein perheen ahkeran kirjeenvaihdon pohjalta.

Hellevi Arjava, Swanin tytöt
Anni Swan, Silkkihienot siteet
Yhdeksän mustaa joutsenta
Mustat joutsenet ja heidän jälkipolvensa
Kotavuoresta rakkaudella

Kirjan ja ruusun päivä 4.5.2010

2010-05-05T14:57:00.003+03:00

Suolahden kirjastossa oli kauniimpaa kuin koskaan. Satu, Tiina ja Irene sommittelivat erilaisia ihania kukka-asetelmia ruusuista ja luonnon materiaaleista.

Loppuun käytetty kirja, tuppo sammalta ja muutama ruusu...

... vanhan kirjan uusi elämä

Asetelman uudet tuulet

Irtolehtiä, rautalankaa, risuja ja ruusuja..

Mikä ihmeen seutuvaraus?

2010-04-30T14:15:00.000+03:00

Asiakkaille on joskus (ihan ymmärrettävästi) epäselvää, mikä ero on seutuvarauksella, varauksella ja kaukolainalla.

Seutuvaraus tarkoittaa mahdollisuutta varata mistä tahansa Aalto-kirjastosta hyllyssä olevaa aineistoa, ja noutaa se omasta lähikirjastosta. Voit myös palauttaa tällaisen lainan lähikirjastoosi. Varattu aineisto kulkee kirjastojen välillä kerran viikossa, Äänekoskelle kirjat saapuvat maanantai-iltapäivisin.

Jos varaat oman kirjastosi lainassa olevaa aineistoa, on kyseessä perinteinen varaus, jonka voit noutaa aineiston palauduttua. Voit varata myös kirjaston hyllyssä olevaa aineistoa, jos haluat varmistaa että saat sen itsellesi: tätä kutsutaan hyllyvaraukseksi.

Kaikkia näitä varauksia voit tehdä verkkokirjaston kautta, joten se onnistuu kätevästi myös omalta kotikoneelta. Kirjastosta saa verkkokirjaston käytön mahdollistavan salasanan. Kaikki varaukset maksavat 1 e/kpl. Saapuneesta varauksesta ilmoitetaan sähköpostilla, tekstiviestinä tai kirjeenä valintasi mukaan.

Kaukolaina tarkoittaa kirjaston välityksellä tilattavaa aineistoa muista kirjastoista: voimme tilata tarpeen mukaan vaikkapa Helsingin kirjastosta kirjan jota ei Aalto-kirjastoista löydy lainkaan. Kaukolainan maksu vaihtelee riippuen lähettävän kirjaston lähetyskuluista ym.

Muistathan myös, että jos Äänekosken kirjaston toisessa toimipisteessä on hyllyssä haluamasi kirja, saat sen ilmaiseksi kuljetukseen haluamaasi kirjastoon Äänekoskella.

Nämä ovat palveluja, joita kannattaa hyödyntää! Lisätietoja varaamisesta ja kuljetuksista saat kirjastoista.

Pingviinit seikkailevat kevään kuvakirjoissa

2010-04-22T13:51:00.000+03:00

Tänä keväänä on ilmestynyt useampikin pingviiniaiheinen kuvakirja. Irlantilaiselta kuvittajalta ja kirjantekijältä Oliver Jeffersiltä on nyt suomennettu ensimmäinen kuvakirja nimeltään Löytöpingviini. Kirja kertoo pojasta, jonka kotiovelle ilmestyy yllättäen pingviini. Poika olettaa, että pingviini on eksynyt, joten kumppanukset aloittavat matkan kohti Etelänapaa. Mutta onko asia todella näin, se selviää, kun luet kirjan! Kirjan kuvitus on hellyttävän yksinkertaista. Tikkujalkainen poika ja pullea pingviini ovat suloinen parivaljakko.

Saksalaiselta kielialueelta on suomennettu tänä keväänä Claudia Stöcklin kuvakirja Ystäviä aina. Kirja kertoo possusta ja tämän ystävästä herra Intomielestä, joka on maailman paras eläinten valokuvaaja. Tällä kertaa kuvausmatka suuntautuu Etelänavalle. Kun herra Intomieli kuvaa pingviinejä, ystävystyy possu pienen pingviininpoikasen kanssa. Possusta uusi leikkikaveri on niin kiva, että se salakuljettaa pikku pingviinin kotiinsa. Mutta viihtyykö Pingiksi ristitty pingviinin poikanen possun luona? Claudia Stöcklin herttaisissa mutta samalla myös luonnontieteellisen tarkoissa kuvissa on tutkittavaa pitemmäksikin aikaa.

Englantilaiselta lastenkirjailija Gillian Shieldsiltä on myös tänä keväänä suomennettu pingviiniaiheinen kuvakirja Henri lähtee lomalle. Se kertoo pienestä pingviinipojasta, jota aina palelee. Ei auta lapaset, ei myssy. Eräänä kauniina päivänä Henrin kotirantojen ohi lipuu laiva, josta pikku pingviini saa idean lähteä lomalle paratiisisaarelle. Saarella on kaunista ja kuumaa… Jääkö Henri lopullisesti lomasaarelle vai palaako vielä kotiin? Kirjan on kuvittanut lontoolainen Rosie Reeve, jonka värit hehkuvat mehukkaina.

Varatuimmat kirjat Äänekosken kirjastoissa

2010-04-22T10:54:00.018+03:00

Franzén Peter Tumman veden päällä

Väisänen Hannu Kuperat ja koverat

Mazzarella Merete Matkalla puoleen hintaan:eläkkeellä olemisen taidosta

Ropponen Markku Kuhala ja kevään ensi ruumis

Heikkilä Antti Diabeteksen hoito ruokavaliolla

Musiikkia ja elokuvaa

2010-04-16T14:14:00.005+03:00

Halvalla ja nopeasti tehty Once on kerrassaan viehättävä elokuva. Once sijoittuu Dublinin kaduille, missä katusoittaja (Glen Hansard) kohtaa maahanmuuttajatytön (Markéta Irglová), joka myös tekee satunnaistöitä. Katusoittajan musiikkiin ihastunut tyttö on muusikko itsekin, ja he päätyvät musisoimaan yhdessä. Vaikka elokuvassa kuvataan päähenkilöiden ihmissuhteita, pääosaan nousee kuitenkin ihastuttava musiikki. Maahanmuuttajien arkea Irlannissa kuvataan lempeästi. Elokuvan musiikista on tehty myös cd.

Once (DVD)

Glen Hansard, Once (Cd)

Poika raidallisessa pyjamassa -DVD

2010-04-14T15:11:00.008+03:00

"Poika raidallisessa pyjamassa" kuvaa natsi-Saksaa lapsen, 8-vuotiaan pojan, näkökulmasta. Päähenkilön isä työskentelee natseille. Hänen ylennyksensä myötä koko perhe muuttaa lähelle vankileiriä. Poika ystävystyy salaa leirillä asuvan juutalaispojan kanssa eikä edes piikkilanka-aita voi erottaa ystävyksiä.
Elokuva on mukaansatempaava ja koskettava. Jännitys tiivistyy loppua kohti. Tässä elokuvassa ei ole onnellista loppua.

Elokuva perustuu John Boynen samannimiseen nuortenkirjaan.

Vastaa ja vaikuta!

2010-04-14T14:19:00.002+03:00

Kartoitamme lehtilukusalien viihtyisyyttä,

palveluja ja lehtivalikoimia.

Vastaa Äänekosken kirjastoissa olevaan

asiakaskyselyyn.

Mari Mörö puutarhassa

2010-04-13T13:50:00.078+03:00

Mihin puutarhanhoidossa käytetään pölynimuria ja moottoriöljyä? Tietysti samaan kuin mäntysuopaa, eli kirvojen torjuntaan. Mari Mörön kolmessa puutarhakirjassa kerrotaan täydellisesti puutarhanhoitoon hurahtaneen ihmisen riemukkaasta touhuamisesta kasvien parissa. Kyse ei ole mistään pienimuotoisesta näpertelystä vaan Mörö on omistautunut puutarhanhoidolle intohimoisesti.

Kirjassa Melkein kaikki itää käydään läpi vuodenkierto puutarhurin näkökulmasta. Vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassa Parhaat päiväni pihalla Mörö kertoo lyhyissä jutuissa humoristisesti luovasta puutarhanhoidosta. Hän on myös laatinut sadepäivän ratoksi lyhyen puutarhasanaston, jonka mukaan esimerkiksi Rimpula = edellisenä syksynä vähän ennen lumia istutettu kasvi, joka vastoin kaikkia oletuksia selviää talvesta, mutta jonka nimeä ei saata muistaa.

Mari Mörön uusimmassa kirjassa Vapaasti versoo mukaan tulevat myös eläimet. Koska kanalan aitaus ei ollut vielä valmis, Mörönperälle hankitut viisi kanaa joutuvat viettämään ensimmäisen yönsä vessassa, ja aamulla huomataan, että kanakin tietää mihin vessaa käytetään. Lampaitakin hankitaan pitämään rantaniityn kasvusto aisoissa.

Mari Mörö, Melkein kaikki itää (Kirjapaja 2006)
Mari Mörö, Parhaat päiväni pihalla (Kirjapaja 2008)
Mari Mörö, Vapaasti versoo (Kirjapaja, 2010)

Mitä mieltä olet blogistamme?

2010-04-06T12:21:00.000+03:00

Äänekosken kirjaston blogi Kirjastossa suhisee on nyt avattu! Tervetuloa lukemaan erilaisia vinkkejä sekä juttuja kirjastomme arjesta ja tapahtumista.

Kommentoimalla tätä tekstiä voit jättää palautetta blogista, sen ulkoasusta tms. Voit jättää myös toiveita blogin sisällöstä.

Pilates: selkä ja ryhti - DVD

2010-04-01T10:51:00.000+03:00

Kokeilin DVD:llä olevaa harjoitusohjelmaa. Alussa selostettiin ja näytettiin mielestäni selkeästi ohjelmassa tarvittavat perusliikkeet. Pilates tuntuu vaativan hyvää keskittymiskykyä ja vahvistavan kehonhallintaa. Se ei ole liian vaikeaa aloittelijallekaan eikä tämän DVD:n ohjelma ole liian pitkä. Mielestäni se on hyvin samantapaista kuin jooga. Voin suositella tätä rauhallista liikuntahetkeä!

Uusia, kauniita käsitöitä

2010-03-16T12:06:00.005+02:00

Välitalo, Hanna

Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua
(Tammi 2009)

Kirja virkistää jo värikkäällä ulkoasullaan.
Löysin sivuilta uusia konsteja vaatteiden koristeluun, uuden tavan katsoa vanhoja vaatteita tuunausmielessä. Tätä kirjaa oli kiva katsella yhdessä käsitöitä harrastavan ystävän kanssa. Suklaakakku on vielä tekemättä, mutta resepti tallessa.

Uusia jännityskirjoja

2010-03-05T10:46:00.019+02:00

   Frimansson Inger: Rotanpyytäjä
         Häkämies Kari: Rehelliseksi tunnettu
         Marklund Liza-
   Patterson James: Postikorttimurhat
         McCrery Nigel: Kuoleman apupoika
         Mina Denise: Viimeinen hengenveto

Ajankuvausta Guernseyn saarelta

2010-02-25T14:23:00.018+02:00

Shaffer Mary Ann ja Barrows Annie:

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (Otava 2010)

Mainio kirjeromaani Guernseyn saarelta. Saarelaiset sinnittelivät saksalaismiehityksen kurimuksessa, kekseliäisyys oli kurssissa. Ystävyys ja yhteistyö loivat uusia konsteja. Kirjallisuudelle löytyi aivan uusi upea tarkoitus.

Vaivatonta luettavaa, mainio ajankuvaus. Kesken lukemisen palasin aikaisempiin kirjeisiin. Kirjan lopussa teki mieli aloittaa heti alusta uudelleen.
Tämän kirjan lukisin vielä vuosien päästä.